Kokeileva hupikirjonta jatkuu

No niin, vihdoinkin tiedän miten sitä Bayeux´n seinävaatetta on kirjottu. Pitihän se arvata että ahkerat historian elävöittäjät ovat sen tekniikan selvittäneet, kokeilleet ja hyväksi havainneet. Racairen upea kirjontablogi kertoo että kyseessä on pisto nimeltä refilsaum, ja neuvoo miten sitä tehdään. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tuo tekniikka ei sovi tähän enkelityöhön, koska se kaipaa villalankaa näyttääkseen aidolta. Toivottavasti saan tilaisuuden kokeilla sitä toiste. Sen sijaan jonkunlainen kultakirjonnan tapainen sidepisto on nyt se juttu.

Jotenkin tähän tapaan sen pitäisi toimia: kankaan lankojen suuntaisesti pistellään pohjavärillä pitkiä laakapistoja ja toisella langalla käydään sitomassa pohjalangat, niin että muodostuu kuvio. Perusperiaate on selvä, siis neula, anteeksi neulat käteen ja suhaamaan. Leevi and the Leevings neuvoo loput: Läpi kiven perse edellä puuhun...

Ei muuten osoittautunut ihan helpoksi, ei. Onneksi kirjonnan lähtökohtana ollut ikoni on yksinkertainen kansantaiteen tuote, ja samaa henkeä halusin myös kirjontaan. Minua ei siten haittaa ollenkaan, että enkelin paidan ruudutus kiemurtelee kurittomasti. Onneksi kirjonta jos mikään toteuttaa periaatetta "työ tekijäänsä neuvoo". Huomasin mm. että paita oli kirjottava ennen siipiä, koska tekniikka vaati kankaan pingottamista kirjontakehykseen. Isoon neliskulmaiseen kiilakehykseeni on pingotettu toinen työ, oli pakko käyttää pyöreää kehystä, joka olisi saattanut kuluttaa siipiä rumasti. Tarkemmin ajateltuna, on varmaankin hyvä periaate aloittaa tämän tyyppinen kirjontatyö aina keskeltä. Olisi myös huomattavasti helpompaa, jos olisi kaksi samankokoista neulaa...

Opettelin heti myös fuskaamaan. Alan kirjalisuus neuvoo heti sitomaan kunkin laakapiston erikseen. Minusta oli kuitenkin helpompaa saada vinoruudutus ruotuun tekemällä ensin pari laakapistoa, ja sitten sitoa ne kaikki kuljetellen sinistä lankaa.

Tämän postauksen kuvat on tehty ilman kameraa. Työnsin vain kuvat skanneriin ja a´vot tulee teräviä kuvia! Lähikuvatkin onnistuu helposti.

Experimental emboidery just for fun. I found a blog on how the Bayeux tapestry was made. Racaire has very inspiring blog about medieval embroidery. However, I came to the conclusion, that the refilsaum was not right for this project, as it seemed to me it needs to be made with woollen yarnn to look good. I hope to come back to it later. For this work I ended up with some kind of couched stich, and invented the rest myself. Fortunately the original icon I´m working from is a simple thing and I want to keep the same feeling in the embroidery. It does not bother me that the pattern is far from perfect.

The pictures for this post are made without a camera. I just put the work in the scanner, and got very sharp pictures. It gives quite good closeups, too.

Kirjontaa välipalaksi

En kuulu niihin jotka jaksavat hössöttää enkeleistä. Se on ollut suorastaan muotia jokunen aika sitten. Mutta yleensähän sitä joutuu syömään ehdottomat asenteensa, niin minunkin nyt kävi.

Viime keväänä näin tämän kuvan pienessä ortodoksisten kustantamoiden kirjaesitteessä. Pimahdin välittömästi - koptilaisen enkelin vieno hymy ja kaksi oikeaa jalkaa syöpyivät verkkokalvoilleni. Se oli riittävän kömpelö ja kenokaulainen puhutellakseen minua. Kopioin sen parhaani mukaan muistivihkoon - alkuperäinen oli niin pieni että en edes huomannut enkelin jaloissa kiemurtelevaa lohikäärmettä. Ahkera googletus antoi hiukan lisätietoja: ikoni on koptilainen, kyseessä jompi kumpi arkkienkeli ja ajoitus 1600-luvulta, alkuperäinen sijaitsee jossakin Ateenalaisessa museossa... Yritin myös tavoittaa esitteessä ollutta Ikonimaalari-lehden numeroa, mutta väliin tuli muuta ja homma jäi. Tiesin että minä ja enkeli kohtaamme vielä.

 

Kaksi viikkoa sitten huomasin että Tapiontorin Singer-puoti on lopettamassa, ja kirjontalangat 20% alennuksessa. Päässä tuntui taas se luova napsahdus... Iski kai jonkinlainen Bayeux-virus - tai sen itäinen laijitoveri. Hamstrasin läjän lankoja, muistellen enkeliä ja sen värejä. Kun tulin kotiin siirsin enkelipiirroksen valkaisemattomalle pellavapalalle ja aloin pistelä ääriviivoja varsipistoilla. En malttanut edes yliluotella risareunoja, vaan paahdoin menemään minkä neulalla kerkesin. Kirjontakehykseni on varattu, siinä nököttää keskeneräinen ristikkorevinnäinen, jonka aloitin yli 7 vuotta sitten, kun odotin Ailea. Suhasin siis vapaalla kädellä ja into piukalla. Ihanaa vaihtelua neulomiseen!

Kädet piti muotoilla uusiksi, alkuperäisestä en saanut selvää.

Vasta kun pääsin hameen puoliväliin rauhoitun sen verran että ehdin yliluotella reunat, olivatkin jo hieman rispautuneet. Ikonimaalaukseen verrattuna tämä on ihanaa epäeksaktia hassuttelua, neulomiseen verrattuna rentouttavaa tarkkuustyötä, joka saa ympäröivän maailman katoamaan! Kirjonta jos mikä on oman mikrokosmoksen luomista.

I must have got a Bayeux-bug! Last spring I found a tiny picture of this 1700th century coptic angel and could not get it out of my mind. A few weeks ago a local shop had 20% off on embroidery yarns, and I knew what had to be done... This is a funny and inexact thing to do compared to iconpainting. And compared to knitting a very accurate job, that makes me forget everything around me. Embroidery is creating one´s own microcosm.

Äiti värjäsi lankaa

Pitäänee blogata tämäkin villapaita, ennenkuin sille sattuu jotakin. Työ on valmistunut jo useita vuosia sitten, mutta nyt se on Pekolle sopiva. Aile ei suostunut käyttämään sitä, olen onnellinen siitä että pikkuveli suostuu. Langat ovat äitini kasvivärjäämiä, niitä oli kertynyt kassillinen, ja jotakin piti tehdä. 

Kirjoraitojen mallit ovat Kansallismuseon julkaisemasta suomalais-ugrilaisia neuleita käsittelevästä vihkosesta. Ellen väärin muista, hiha on karjalainen, kaarroke setukainen ja helman kirjo hantien tai mansien käsialaa. Hihoissa, kaula-aukossa ja helmassa on kierreraitaa.

Langankireyksissä oli hillitön tekeminen. Purin ja neuloin ja kokeilin ja vaihdoin puikkoja ja tein kaikki temput ennen kuin sain kierreraidan kapeammaksi kuin kirjoraidan ja muun sileän neuleen yhtä leveäksi kuin kirjoraidan. Tein paitaa vaikka missä hiekkalaatikon reunalla, Ailea vahtiessani. Olkasauma valmistui bussissa matkalla Valamoon.

A pullower made of yarn my mother dyed with natural plant dyes. Size maybe 4 years old. The patterns are from a old booklet by the National museum on Finnland. The sleeves pat is karelian, the one on the shoulder seto and the one at the waist is most likely hanti or mansi - all fenno-ugric people.
I finnished it long ago, but my daughter newer wanted it. Now her brother agreed to use it, wich makes me very happy.

Naisten työ

Tässä loppukesän lukemistoni. Kirja kattaa kehräämisen ja kutomisen varhaisen historian 20 000 vuoden ajalta, keskittyen yhteiskunnallisiin näkökulmiin. Kirjailijalta on myös saatavilla teos Prehistoric textiles. Aprikoin pitkään kumman hankkisin, lopulta päädyin tähän edullisempaan ja kansantajuisempaan.


No, sitä saa mitä tilaa. Olisi kai kannattanut hankkia se hard core -versio, sillä tämä oli minun makuuni hieman liian löysää jutustelua ja loputonta huolehtimista siitä että lukija nyt ihan varmasti on kärryillä, tietää mikä on loimi tai ymärtää mihin värttinänkehrää tarvitaan.

Se urputuksista. Kirja on tekstiilien ystävälle mielenkiintoinen ja sisälsi suurten linjojen ohessa paljon herkullista pikkutietoa. Oli sykähdyttävää lukea maailman ensimmäisestä "käsityöstä" Lascaux´n luolasta löytyneestä nyörinpätkästä. Tai miltä kuullostaa tieto siitä, että pronssikaudella lampaista lähti villa kuten koiran talvikarva, eikä niitä keritty vaan kammattiin. Keritisemistä tarvittiin kun lampaat kehittyivät sellaisiksi että karva ei enää lähtenyt - tämä sopivasti rautakauden alussa, kun oli mahdollista valmistaa keritsimiä. Pronssiin kun ei saa tarvittavaa joustoa.

Kirjan englanti ei ole kovin vaikeaa. Tai ainakaan ei tunnu siltä, sen jälkeen kun koko alkukesän lueskelin Jane Austenia, eglanniksi. Perus-käsityösanastolla pärjää. Summa summarum, ihan luettava ja suositeltava opus.

Kirjan tärkein anti oli kun oivalsin, asiaa hieman magusteltuani, mikä minua näissä perinteisissä tekniikoissa kiehtoo. Lautanauhat, neulakintaat, kehruu... mitä vanhempi tekniikka sen hauskempaa, minusta. En juurikaan harrasta historian elävöittämistä - ellei satunnaista Seurasaaren joulunäytelmää lasketa. En tarvitse mahdollisimman hankalasti tehtyjä lapasia, tai juuri tietynlaista vyötä. Pidän keski-ajasta, mutta sen diggailemiseen en kaipaa siihen tietynlaista asua.

Kun teen käsitöitä olen osana valtavaa naisten jatkumoa. Kuin yhteenkietoutuvia kuituja jotka jatkuvat vuosituhansia taaksepäin. 20 000 vuotta, käsityön täytyy olla jo kirjautunut perimään!

Täsmäkierrätystä!

Tämä ei ehkä ole kovin blogin teemaan kuuluva postaus, mutta sen verran mukava sattuma, että haluan jakaa sen.

Lähdin viemään 3 muovikassillista pieneksi käyneitä lastenvaatteita LKA:lle. Pikku paviaanit on taas kasvaneet rakettivauhtia, muutakin turhaa tavaraa oli paljastunut kaapeista. Perillä Niittykummussa huomasin liikkeen sulkeneen jo klo 17. Onneksi pihalla oli keräysastia, jonne sain vaate- ja kenkäkassit. Jäljelle jäi pahvilaatikollinen roinaa, mm. pari kattilaa, kehystetty grafiikanvedos ja pino ompelukaavoja.

Ihmettelin siinä hetken mitä tehdä, kun pihaa ajoi auto. Kyydistä nousi ikäiseni nainen ja sylillinen pelejä. Totesin että kirppis on jo kiinni, ja että Matinkylän kierrätyskeskus ehkä olisi vielä auki. Sitten välähti ja sanoin: Näytäpä ensin mistä haluat päästä eroon! Huolin pikavilkaisulla Arvaa kuka -piirrustuspelin ja Alhambra -rakennuspelin, molemmat lähes käyttämättömiä. Sitten kehoitin naista vilkaisemaan laatikkoani, grafiikanvedos pääsi uuteen kotiin. - Tässä olis vielä näitä ompelukaavoja, on kuule ehtaa kasaria! - Pitäis tehdä tyttärelle sortsihaalari, nainen totesi. Selasin hetken pinoa, ja vips, siinä se kaava olikin, viimeksi käytetty lukion tokalla, siis 1983... Kyllä jaettu ilo on moninkertainen!

Ja jos joku haluaa pinon kaavoja, niin ottakaa yhteyttä!

Viron matka

Kävimme koko perheen voimalla Värskassa juhlimassa kylän praasniekkaa, Georgios voittajan päivää eli Jüripäev´ää. Matkan käsityöanti oli hieman laihempi kuin viime kerralla pari vuotta sitten, jolloin törmäsin sikäläisiin käsityöläisiin museolla ja pääsin piipahtamaan kunnantalon käsitöötubassa. Kirkossa, haudoilla ja Kirmasniityllä sai kuitenkin ihailla komeita kansallispukuja, ja Seto talumuseumilta tuli ostettua yhdet kirikindad ja pirtanauha-kirjanmerkin.

Paluumatkalla Tallinnasa ostin viimeisillä krooneillani itselleni Sadamarketista kahdet tuplatumput ja Tommille kaksinkertaiset sormikkaat. Teollista tuotantoahan nuo ovat, mutta ihan kelpo tummppuja. Tuskin ehdin sellaisia itselleni tekemään. Surullista oli että käsintehdyt museon kintaat maksoivat 180,- ekr ja tuplatumput 195,-.

We visited Värska village in South-east Estoia during st. George day celebrations. The withe-and-grey mittens from The Seto Talumuuseum were cheaper (180,- ekr) than the industrially produced orange doublemittens (195,- ekr) i bought in Tallin on the way back. The small piece of ribbon is a bookmark.

Varrasvirkkuuta - Broomstick lace

Tältä pesee nyt tarinaa varrasvirkkauksesta. Olin nähnyt sitä Solmun kokouksessa, ja jälki oli miellyttävää. Netistä löytyy selkeä ohjevideo. Välineet ovat lankaan sopiva virkkuukoukku ja paksu neulepuikko, lasta tai viivoitin. Mitä paksumpi apuväline sen harvempaa "pitsiä" syntyy. Ketjuvirkatun nauhan läpi nostetaan isoja silmukoita puikolle ja sitten ne yhdistetään pieniin nippuihin yhtä monella kiinteällä silmukalla kuin nipussa on isoja silmuja. Tämä näin karkeasti.

Ensimmäisestä kokeilustani sukeutui kauluri. Lastana käytin neulepuikkoa kokoa 12. Aluksi tein vain tuota kaulan ympärilä olevaa osaa suorana kappaleena, aikomuksena vain tehdä koetilkku. Pala alkoi kuitenkin työn edetessä kaartaa hieman vasemmalle ja sain vision kaulurista. (Soitin Lauralle hätäpuhelun, ja sain ohjeeksi jättää keroksen viimeinen silmukka hyyyvin löysäksi, jotta kapple ei kiertyisi.) Joku väitti että varrasvirkkausta ei voi tehdä pyörönä - onneksi en tiennyt sitä etukäteen. Aloin poimia silmuja kaula-osan alareunasta ja tein reippaasti lisäyksiä. Tällainen tuli.

Sitten piti uudestaan kokeilla syntyisikö jo vähemmän kieroa suorakaidetta, ja syntyihän sitä. Lastana oli parin sentin viivoitin, sillä tuli harvempaa jälkeä. Päihin vähän verkkoa, nirkkoreunaa ja paria helmeä. Napitusvälineeksi hieman hyperbolista tasoa: pieneen ympyrään lisätään joka toisella silmukalla niin että saadaan kikkura-kukkanen.

Some experiments with broomstick lace.

Tuplatumppuja ja muita harharetkiä

Tuplatumppukokeilut jatkuvat. Ailen tumput valmistuivat ja ovat ok käytössä, vaikka ranteen sisäpuolelta poimttu sisätumppu tuli heiman liian isoksi. Tässä on Riikon tumput alullaan. Tein ensin sisätumpun seuraavasti: Ruskealla merinolangalla 1,5 cm sileää, nirkkorivi ja 4 cm sileää, ranneresori ja normaali tumppu.

Kuvassa vaihe jossa olen poiminut ruskealla luodusta reunasta uudet silmukat ja lähtenyt toiseen suuntaan tekemään ulomman tumpun rannetta oranssilla Nalle-langalla. Lopuksi taitoin siniruskean tumpun oranssin sisään ja kiinnitin sieltä täältä.


Valmis! Melko tuskaton systeemi, ja Riiko tykkää tumpuista. Toimivat hyvin pikkupakkasella tai vuorettomien kurarukkasten alla.

Tämä vaatisi oikeastaan ihan oman postauksen. Sain ergonomisen virkkuukoukun ja opin virkkaamaan! Minä, joka olen vakuuttunut etten edes halua virkata. Että virkkaaminen on tylsää ja rumaa. Olen voittanut viimeisenkin peruskoulunaikaisen trauman... ? Olen sekaantunut myös varrasvirkkaukseen. Kaikkea sitä ihminen väkertääkin. Kuvaan vähän lisää ja palaan asiaan.

Double mitten 2.0 or maybe 2.1... Started with brown and blue merino yarn and made a regular mitten. Then I picked up stiches from the vrist and headed the other way making an slightly bigger mitten in orange. Last I pushed in the brown-blue mitten into the orange and fastened them with a few stiches.

I have recently experimented with broomstick lace, I get back to this later with more photos...

Egyptin vitsaus on pitänyt lomaa

Näin pitkälle jaksoin, ja sitten tuli muita kiireitä. Ohje on luvalla sanottuna epämääräinen, esim. pohjetta varten olen lisännyt vähän miten sattuu, koska alkuperäisessä ei ollut lainkaan lisäyksiä. Varpaan lisäyksissä oli merkitty lisäys joka suunnikkaaseen, mutta todellisuudessa malli piti kutinsa vain jos teki yhden ainoan lisäyksen. Kantapää oli ohjeessa eri kuin tekijän kuvassa, sikäli kuin sain selvää... Palaan kai puikoille kun tummppukiireet hellittää.

Huomaa Joonaksen tekemät hienot "sukkapuikonsuitset".

Tässä välissä piti kuitenkin tehdä pikaslipoveri ja sitä varten opetella virkkaamaan. Suit sait sukkelaan, vaikka virkkaaminen ei ole kuulunu lempilajeihini. Puikot ja koukut 3,5 bambua. Materiaalina on Rosarios Sole Latte -maitolanka, jonka työstämistä lupasin uutisoida. Retkahdin kaupan alehyllyllä ihanaan väriin ja silkiseen tuntuun, mutta,mutta. Ei mikään meikäläisen unelmalanka, tämä jamakka. Tai pikemminkin kokkelipiimä, ensimmäisessä kerässä oli 3-4 solmua ja toisessakin pari. Lanka oli käsialalleni liian lipsuvaa ja olisi pitänyt neuloa ultrahitaasti, jotta olisi tullut tasalaatuista silmukkaa. Kun pääsin kainaloihin, oli alareuna jo nukkaantunut. Sitäpaitsi tuntui jotenkin riähkältä neuloa ruokaa.

Hiha-aukkoihin virkkasin jonkinlaisen nirkkoreunuksen: 5 pylvästä yhteen kiinteään silmukkaan ja sitten 3 hyppäys. Tämä näin empiirisesti tuotettuna ohjeena, sillä en oikeasti osaa virkata, enkä ole koskaan aiemmin tuottanut virkkamalla mitään järkevää. Ketju- kiinteäsilmukka ja pylväs tuli kai opittua peruskoulussa, siinä kaikki. Kirjahyllyssä löytyi ammoisen kässänmaikan, Raija Heleniuksen opus Tyttöjen käsityö, ja siinä oli selkeät kuvat joita seurata.

Tuo mikä koristaa kaula-aukkoa ei sitten ole mikään röyhelö, vaan hyperbolinen taso, koko slipoveriprojekstin perimmäinen syy. Kiinetitä silmukoita ja lisäys joka toisella. Lisäys jokaisella olisi tuottanut vielä villimpää kikkuraa. Koska selvisin virkkaamisesta hengissä, ja lopputulos oli hauska, saatan hyvinkin tehdä lisää matemaattisen mallintamisen kokeiluja.

Neiti on tietysti jo ilmoittanut ettei (sittenkään) pidä sliparistaan, käytettyään sitä kahdesti. Mikä lienee äiti-tytärsuhteessamme vialla? Tällä kertaa slipari lätee leppäkeihäänä kummitytölle. Kunhan joku käyttää.

Sitten on tämä tupla-tumppu -rojekti. Ailen kädet on herkät ahavoitumaan ja epäilen syyksi erilaisia fleecevuorella varustettuja, vettä kestäviä ja mukamas hengittäviä -TEC rukkasia. Olen vakuuttunut etteivät mokomat ollenkaan hengitä niin hyvin kuin luvataan, kosteus jää käsiin ja sormet palelevat.

Itse olen tänä talvena palannut 60-luvun lapsuuden virityksiin, tuplat villatumput riittävät hyvin vaikka pakkasta olisi reilustikin. Syntyi ajatus kaksinkertaisista tumpuista joista ei voi hukata sisempiä! Takana on yksi muutaman vuoden takainen tuplatumppukokeilu, johon palaan myöhemmin. Ailen kantelekaverin äidiltä sain nyt idean kaksinkertaisista tumpuista, joista sisempien silmukat on poimittu ulompien ranteen sisäpuolelta. Kuullostaa kimurantilta? Ehkä nuo kuvat selventävät.


Ulompi lanka on kulutuskestävää 7-veikkaa (URK! Mun inhokki-lankaa!) jota on äidin värjäyskokeiluista jäänyt läjäpäin. Sisempi onkin sitten Cervinian 100% merinoa, mikä epäpyhä liitto... Käytin sisätumppuun samoja 3 bambupuikkoja kuin ulompaan. Lisäyksistä näkee että on mun käsialalle hiukka liian isot puikot, taka-ajatuksena on kuitenkin hyvä ilmanvaihto sisimpään kerrokseen. Rujoltahan tuo näyttää mutta sama se. Lopuksi aion käsitellä tumput lanoliinilla vettähylkiviksi. Ja jos tytrylle ei kelpaa, jäävät tumput odottamaan poikien kasvamista.

The egyptian stockings are taking a brake. Had some difficulties in interpeting the istructions... Meanwihle I have been experimenting with finishing edges with crochet, a almost totally new technique to me. The collar of the slipower is not a lace, but a hyperbolic plane. Increasing every second stich. The yarn is Rosarios Sole Latte milkfibre, something I found on the "special offer" shelf. Milkyarn is definetly not my cup of tea. Too slippery. Crocheting a hyperbolic plane was fun and I might do some more.

Ohter experiment going on is the double mittens 2.0. Some years ago I made a pair of double mittens wich I´ll get back to later. This time I picked up new stiches inside the wrist. Sockyarn outside, 100% merino inside. I´ll let you know how it worked out.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Uusi vuosi, uudet metkut. Aloitin NE sukat - eli keski-aikaiset Egyptiläiset mamelukkisukat. Kokonaan kirjoneuleiset, kärjestä aloitetut, primitiivisellä kantapäällä varustetut, häkellyttävän kauniit sukat, joissa kiertää yhtenä kirjoraitana "jumalan nimi" - Allah - kufilaisella kalligrafialla. Joko hengästyitte? En ihmettele, olin itsekin ensin niin pähkinöinä, että tyydyin fanittamaan kuvia netissä. Viime keväällä aloitin sitten varovasti lähestymään projektia neulomalla tavallisen sukan, jatkoin kirjosukalla, pidin hengähdystaukoa pitsisukan merkeissä ja jatkoin varpaasta aloitetulla sukalla. Siinä ohessa luin HistoricKnit -yahoo listaa.

Alkuperäinen sukka on puuvillaa, mutta jotenkin en pidä puuvillan neulomisesta, joten otin langaksi Pirkanmaan kotityön Ryijylangan, 100% villaa. Puikot on kokoa 2. Tekokuidun käyttäminen tällaiseen työhön tuntuisi lähes pyhäinhäväistykseltä. Bloggaan lisää sitä mukaa kun sukka pitenee. Pitäkää peukkuja!

Alussa oli 5 silmukkaa, suo, puikot ja hullu akka.
(Ei mikään häävi kuva, laita uuden kun homma etetnee.)

I started to knit THE Egyptian Stockings. All in stranded knitting, toe up, with a primitive heel, incredibly beautufull stockings with "the name of god" - Allah in Kufic calligraphy. You find the description breathtaking? Yeah, me too. To begin with I just drooled over them on internet. Last spring I took a step closer by knitting first a pair normal socks, then a pair with stranded pattern all ower, took a brake with a pair of lace stockings and went on with some toe up -socks. The HistoricKnit -yahoo group provided a lot of good info.

The original stocking is cotton, but somehow I´m not a cotton type of person, so I setteled for 100% wool. Needels are European size 2. It would have felt like a sacrilege to use a sock yarn with polyester. I`ll blog as the work advances. Wish me luck!