tiistai 26. lokakuuta 2010

Kirjontaa välipalaksi

En kuulu niihin jotka jaksavat hössöttää enkeleistä. Se on ollut suorastaan muotia jokunen aika sitten. Mutta yleensähän sitä joutuu syömään ehdottomat asenteensa, niin minunkin nyt kävi.

Viime keväänä näin tämän kuvan pienessä ortodoksisten kustantamoiden kirjaesitteessä. Pimahdin välittömästi - koptilaisen enkelin vieno hymy ja kaksi oikeaa jalkaa syöpyivät verkkokalvoilleni. Se oli riittävän kömpelö ja kenokaulainen puhutellakseen minua. Kopioin sen parhaani mukaan muistivihkoon - alkuperäinen oli niin pieni että en edes huomannut enkelin jaloissa kiemurtelevaa lohikäärmettä. Ahkera googletus antoi hiukan lisätietoja: ikoni on koptilainen, kyseessä jompi kumpi arkkienkeli ja ajoitus 1600-luvulta, alkuperäinen sijaitsee jossakin Ateenalaisessa museossa... Yritin myös tavoittaa esitteessä ollutta Ikonimaalari-lehden numeroa, mutta väliin tuli muuta ja homma jäi. Tiesin että minä ja enkeli kohtaamme vielä.


Kaksi viikkoa sitten huomasin että Tapiontorin Singer-puoti on lopettamassa, ja kirjontalangat 20% alennuksessa. Päässä tuntui taas se luova napsahdus... Iski kai jonkinlainen Bayeux-virus - tai sen itäinen laijitoveri. Hamstrasin läjän lankoja, muistellen enkeliä ja sen värejä. Kun tulin kotiin siirsin enkelipiirroksen valkaisemattomalle pellavapalalle ja aloin pistelä ääriviivoja varsipistoilla. En malttanut edes yliluotella risareunoja, vaan paahdoin menemään minkä neulalla kerkesin. Kirjontakehykseni on varattu, siinä nököttää keskeneräinen ristikkorevinnäinen, jonka aloitin yli 7 vuotta sitten, kun odotin Ailea. Suhasin siis vapaalla kädellä ja into piukalla. Ihanaa vaihtelua neulomiseen!

Kädet piti muotoilla uusiksi, alkuperäisestä en saanut selvää.

Vasta kun pääsin hameen puoliväliin rauhoitun sen verran että ehdin yliluotella reunat, olivatkin jo hieman rispautuneet. Ikonimaalaukseen verrattuna tämä on ihanaa epäeksaktia hassuttelua, neulomiseen verrattuna rentouttavaa tarkkuustyötä, joka saa ympäröivän maailman katoamaan! Kirjonta jos mikä on oman mikrokosmoksen luomista.

I must have got a Bayeux-bug! Last spring I found a tiny picture of this 1700th century coptic angel and could not get it out of my mind. A few weeks ago a local shop had 20% off on embroidery yarns, and I knew what had to be done... This is a funny and inexact thing to do compared to iconpainting. And compared to knitting a very accurate job, that makes me forget everything around me. Embroidery is creating one´s own microcosm.

5 kommenttia:

  1. Ovatpa enkelisi aivan uskomattoman upeita ja puhuttelevia.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Enkuli. Saa nähdä johtaako tämä pahempaankin enkeli-villitykseen. Sopivasti kaikkea, on yleensä mun motto, mutta iskihän se sukkakuumekin...

    VastaaPoista
  3. Valloittavia ovat mallienkeli ja versiosi siitä. Minusta ei ole liiemmin kirjojaksi, mutta postauksesi sai harkitsemaan asiaa...

    VastaaPoista
  4. kiitos blogivierailusta ja ilahduttavista kommenteistasi. Olin nähnyt tämän enkelin jo pari päivää sitten, mutta jostain syystä komenttini silloin ei näytä tarttuneen,joten nyt se tulee suunnilleen samanmoisena: "koptilainen kuva ei koskaan jätä kylmäksi".
    Kirjontakuumetta taidat kyllä potea. kunpa se tarttuisi, jotta saisin rekipeittoni valmiiksi.

    VastaaPoista
  5. Hei Leena! Mikä kauhhistus, kommentit ei tartu? Montakohan muuta on jäänyt saamatta... :-0

    Juu, sekä Leena että Typy, suosittelen kirjontaa! Siinä on jokin ihan oma juttunsa. Haikailen Valamon kultakirjontakurssille, mutta ehkä sekin aikanaan.

    VastaaPoista