Joulun tuoksu

Tarvitset mausteneilikkaa, kanelitankoja, virheettömän kauniita appelsiinejä, ja niintä. Niintä saa kukkakaupoista. (Se on myös parempi vaihtoehto lahjapaperinauhoille.) Lisäksi tarvitset pitkän neulan, sukkapuikon ja sakset. Minulla on tuossa kuvassa turhankin pitkä kakskärkinen verhoilijan tuplari, purjeneulakin käy, kunhan se yltää appelsiinin läpi. Pitkiä neuloja saa esim. verhoilutarvikkeita myyvistä nettipuodeista.

Niini näyttää paremmalta, jos sitä on runsaasti.

Pujota 4-5 niintä neulaan ja pujota appelsiinin läpi. Poista niinet neulansilmästä, pidä niistä lujaa kiini, ja vedä neula pois. Vedä niiniä niin että ne ovat sopivan mittaisia, ja solmi kanelitanko stoppariksi. Tee samanlainen appelsiinin toiseen päähän. Pujota ripustusta varten niini kanelitangon läpi, ja solmi. Tätä vaihetta ei tarvita, jos haluat pitää appelsiinit kulhossa.

 

Pistele sukkapuikolla reikiä appelsiiniin, ja täytä ne neilikoilla. Jotkut appelsiinit ovat sellaisia, että pistetyt reiät umpeutuvat pian, joten reikiä kannattaa tehdä pienissä erissä, ja täyttää sitä mukaa. Toiset appelsiinit valuvat mehua, pidä kosteaa rättiä käden ulottuvilla.

Viemisiksi olen pakannut appelsiinin voipaperiin ja solminut niinellä, se on ekologisempaa, ja hengittää. Jos teet isomman erän, säilytä niitä jääkaapissa muovin alla ennen viemistä - tuoksu säilyy ja appelsiini myös. Tänä vuonna ostin verkkopussiin pakattuja appelsiinejä, ne olivat erityisen vikkeliä homehtumaan.

Jane Austen muutti Helsinkiin

Käsityörintamalla ei juuri nyt tapahdu juuri mitään, pakko hieman lämmitellä parin vuoden takaisia tekemisiä.

Olin hieman hämmästynyt, kun esikoiseni noin kandeksan-vuotiaana löysi BBC:n minisarjan Pride and prejudice. Se nyt vain oli niin ihana, ja sitä katsottin usein ja hartaasti. Neiti pystyi juuri ja juuri lukemaan tekstityksen itse. Pakkohan minun oli ommella hänelle oma Jane. Myönnän ottaneeni inspiraatiota Tilda-nukeista, mutta halusin tähän nukkeen aidosti vanhahtavaa tuntua, joten piirsin omat kaavani, ja kirjailin kasvot mouliinilangalla. 

Nyt dear Jane on monessa leikissä kaltattu ja nukkunut usein yönsä pikkuneidin vieressä. Flanellihipiä on nyppyyntynyt ja nutturakin kertaalleen entisöity. Tytär on mielestään jo niin-niin iso neiti, että halusi luopua Janesta. Japanilainen kulttuuri ja etenkin manga on nyt tärkeämpää. Ajatus, että Jane olisi annettu naapuriin tai muuttanut kierrätyskeskukseen tai kirpputorille ei tullut mieleenkään. Janelle löytyi arvoisensa koti suomentajansa Kerstin luota. Me kotiväki jäämme nauttimaan Ylpeyden ja ennekkoluulon uunituoreesta käännöksestä.

 

Nutturan sisällä on kerä villalankaa, joka on päällystetty ketjupistoin.

Syksyn satoa

Huomasin, että avattuja valkoviinietikkapulloja pyörii taas joka nurkassa, työhuoneella oli kaksi, jääkaapissa kolme. Kun kiireessä sääntää ikonimaalauskurssille, etikka ja kananmunat unohtuvat kotiin, ja pitää kipaista lähimmässä kaupassa ostamassa uudet. Onneksi mies ja jälkikasvu leipovat ja huolehtivat ylijäämämunista, mutta etikka jää auttamatta pyörimään kaapin perälle.

Mökillä olemme viljelleet kesäkurpitsaa. Joka kevät istutan 3-4 säälittävän näköistä tainta, ja oletn varma etteivät jaksa elää viikkoakaan. Jossakin vaiheessa satokautta olemme hukkua kesäkurpitsaan. Niitä kannetaan naapuriin ja päiväkodin keittäjälle, mutta silti niitä on liika.

Viime kesänä kokeilin sienikirjan ohjetta, jossa säilöttiin kanttarelleja sitruunamehu-valkoviinietikkaan. Olivat sen verran hyviä, että kun kanttarellit loppuivat, jatkoin säilömistä kesäkurpitsalla. Ja kun sitruunamehu sattui loppumaan, jatkoin limettimehulla. Myöhemmin lisäsin ohjeeseen chiliä ja sitten kanelia kreetalaisen vaikutelman aikaansaamiseksi. Ja hups, olin kehitellyt oman ruokaohjeen, jonka nyt jaan kaikkien pikku etikkahamsterien iloksi.

Ikonimaalarin limettikurpitsat

1 litra ohuita kesäkurpitsaviipaleita
1 dl limettimehua
1/2 dl valkoviinietikkaa tai vaaleaa balsamicoa
2 dl vettä
2/3 dl sokeria
1 tl sinapinsiemeniä
1-2 tl kanelia
1 punainen chili, renkaiksi viipaloituna ja siemenet poistettuna
2 tl suolaa
1-2 limettiä
2-3 valkosipulinkynttä

Kiehauta liemi, lado viipaleet purkkiin, laita limetin viipaleita purkkiin päällimmäiseksi - pitävät kesäkurpitsat pinnan alla. Kaada liemi päälle ja sulje kansi. Säilyy kuukauden viileässä - ellei tule syödyksi ennen siitä.

I have a bad habit of forgetting take the vinegar and eggs with me when I rush off to my icon class. Then I end up buying them in the nearest supermarket. Fortunately my husband and kids bake lot, and use up all the surplus eggs. Only the vinegar bottles accumulate in the fridge.


In the vegetable garden at our summer cottage we grow courgette - zucchini. Each spring I plant 3-4 tiny plants, they look so small and helpless.  But every august we end up with, oh yes, too many courgettes! More than we can consume, much more. We give them to our neigbours and to the kindergarden, but we still have too many.

Last summer I was expermientng with a recipe for pickled chanterelles in withe vinegar and lemon. It was so delicious that when we run out of chanterelles, I made some more with sliced courgette. And when we run out of lemon, I made some more with lime. Voilà, I had invented a recipe! Later I added chili and cinnamon.


The Iconographer´s courgettes in lime juice

1 litre of sliced courgette (zucchini)
1 dl lime juice
1/2 dl withe vinegar
2 dl water
2/3 dl sugar
1 teaspoon mustard seed
1-2 teaspoon cinnamon
1 red chili fruit, sliced, seeds removed
2 teaspoon salt
1-2 limefruits sliced
2-3 cloves of garlic

Lay the courgettes in a clean glass jar. Put a few slices of lime on top - they will keep the courgettes under the surface.

Boil the picle, pour it over the slices and put the lid on. The pickle should keep in the fridge for about a month, but I am sure you will eat it all long before.

Välisoitto kangaspuilla - Interlude on a loom

Kesä sujahti mökillä hieman remppaillessa. Äiti piti kudonnassa luovaa taukoa kesken pitkän mattoloimen, joten pääsin irroittelemaan oikein kunnolla. Maton esikuva löytyy ruotsalaisesta mattokirjasta, jonka nimeä en tähän hätään muista. Koska kaikki kude on kierrätettyä, ihan tismalleen sopivia kuteita ei ollut, mallia piti hieman säveltää. Lehdet ja kukat saavat vielä varret - tietenkin varsipistoilla. Kutomiseen ja pujotteluun meni noin viikko. Vielä hieman viimeistelyä, loppusolmut ja sitten kelpaa viettää niin pääsiäistä kuin joulua.

I made a carpet for easter and christmas. 

The model is from a swedish book. 

The weft is recyckled textile.

Mystinen tuoli on valmis - The Mystery Chair is ready

Hei kaikki! Olen pitänyt bloggauslomaa, tämä kevät on ollut aikamoista hulinaa. Pääsiäisestä lähtien yhtä kissanristiäistä, vappua, päättäjäistä ja alkajaista. Sain sentään tuolin valmiiksi. Sen kohtalo on nyt päätyä myyntiin, sillä meillä ei ole tilaa sille. Otin sen alunperinkin harjoitustyöksi, olin ajatellut huutokaupata sen seurakunnan lastenkuoron matkan hyväksi, mutta porukka sai matkarahat kasaan jo ennen tuolin valmistumista. Nyt pitää siis hieman miettiä, mitä hyvää sillä voisi saada aikaan.

 

Etureunan kangas on heftattu.

 

Napin kiinnitystä.

 
 

Selkäpahvi.

 

Takaselän kangas.

 

Valmis!

 

Istuma-asento tuolissa on melko rento ja takakenoinen. Siksi lisäsin pienen tyynyn, se helpottaa lukemista ja tv:n katselua. Jos alkaa nukuttaa, tyynyn voi työntää tuolin selkäpuolelle roikumaan. Käsinojiin ja jalkoihin tuli osmo-vaha petsin päälle, ei lakka. Se oli yllättävän helppo käyttää ja sopivan himmeästi kiiltävä.

Virpokukka I - Flower for Palm sunday I

Tämän ohjeen olen tainnut kehitellä itse. Sen pystyy tekemään yhdessä ehkä 5v lapsen kanssa, joko niin että lapsi leikkaa mallin mukaisia paloja ja äiti kokoaa, tai miten kullakin pinnaa riittää. Tämän kukan voi myös tehdä liimaamalla tai solmimalla karhunlangalla.

Näitä tarvitset: erivärisiä silkkpapereita terälehtiin, hieman keltaista tai oranssia kreppipaperia heteisiin ja vihreää kreppi- tai silkkipaperia lehtiin, ohutta, taipuisaa rautalankaa, sivuleikkuri (älä pilaa saksiasi), sukkapuikko heteiden kiertämiseen, sakset, siksaksakset, jos talosta löytyy. (Ja maun mukaan liimaa ja karhunlankaa.)

Terälehdet:
Leikkaa siksaksaksilla/tavallisilla läpimitaltaan 10-15cm pyörylöitä. Niiden ei tarvitse olla täydellisen pyöreitä, kuusikulmiokin on hyvä - tai neliö jossa on pyöristetyt kulmat.

Lehdet:
Leikkaa vihreästä kreppipaperista lehden muotoisia paloja, noin 7 cm.

Heteet:
Leikkaa keltaisesta kreppipaperista 1 cm levyistä nauhaa. Katkaise nauha 10-12 cm pätkiksi. Levitä nauhaa keskeltä ja kierrä päät kapeiksi. Taita liuska keskeltä kahtia. Kierrä päät sukkapuikon ympäri.

Leikkaa 15 cm pätkä rautalankaa.

Videolla näet ensin miten kätevimmin saa leikattua kaksi lehteä jotka pysyvät kiinni toisissaan. Sitten muotoilen heteet ja kokoan kukan rautalangan avulla. Lopussa en solmi rautalankoja, vaan kiristän kukan pohjanysän ympäri kiedotut langat ja lukitsen ne kiertämällä. Älä leikkaa rautalankaa poikki, tarvitset sitä kun kiinnität kukat pajuun. Jos teet langalla, täytyy tietysti solmia. Jonain vuonna ipanat katkaisivat intona kaikki rautalangat, ja mamma räpelsi kukkia oksiin kuumaliimalla.

Nysä ja kiristetty rautalanka - Stem and twisted wire.

Tämä kukka on oikeastaan kiinanruusun näköinen. Jos teet sen vaaleista väreistä, se muistutaa orkideaa tai syklaamia. Tarkka katsoja huomaa, että unohdan kiertää heteet kikkuralle sukkapuikon ympäri. Hyvää palmusunnuntaita ja Pääsiäisen odotusta!

How to make a virboi-flower for your Palm sunday willows. This is what you need:

Silk paper in several  colors - I like shocking combinations, if you use pastels, it will look like a orchid, if red it will look like a hibiscus. Orange or yellow crepe paper for the stamen, green crepe paper for the leaves, thin wire and a wire cutter. Scissors and zig-zag -scissors.

Petals: Cut round pieces of silk paper 2-3 inches in diamerer.

Leaves: Cut 2 inch leaves of green crepe paper

Stamen: Cut narrow ribbon of yellow crepe paper. Cut into 3 inch bits. Strech the middle part wider and roll the ends. Fold in middle.

Cut 4 inches of wire.

On the video I first show you how to easily cut two attached leaves, then I shape the stamen, assamble the flower, and secure the whole thing with wire. In the end I do not knot the wire, but tighten it around the stem and secure the wire by twisting it. Do not cut the wire - you will need it for fixing the flower onto the willow. Have a nice Palm sunday!

Mystisen tuolin paluu - The return of the mystery chair

Hei kaikki! Taas on vierähtänyt pari tiistaita Airin tuolin parissa. Se alkaa jo muistuttaa enemmän tuolia kuin jätepuuta. Näyttää kovasti siltä, että rumasta tuolinpoikasesta kuoriutuu laiskanlinnojen kruunaamaton kaunotar. Joka tiistai tuntuu vain osuvan lumimyräkkä, ja ulkoa tulee vain niukasti harmaata valoa. Pahoittelen siis kuvien laatua. Vältän mieluiten salaman käyttöä, sillä se latistaa muodot ja tekee metalliesineisiin turhia kiiltoja. Kuvien värimaailma on siis just mitä loisteputket antaa, eikä terävyyskään ole sitä kaikkein parasta.

Osa jousten sidonnoista tehty.

Sitomista olikin tässä mallissa runsaasti. Tuolin takasarjasta etusarjaan ja takaisin kulkee jokaisen jousen yli yksi tanakka sidontalanka. Samanlaiset on myös sivusuunnassa. Lisäksi jokaisen jousirivin välissä kulkee apulanka, sekä eteen-taakse- että sivusuunnassa. Siinä oli solmu poikineen...

Lisää sidontaa, tämä on ns. pehmeäreunainen jousisto, jonka etureunassa kulkee metallinen reunalanka. Reunalanka on sidottu kiinni jousiin. (Siitä unohdin näköjään ottaa kuvaa.)

Tuoliin on kiinnitetty tiivis säkkikangas, johon on ommeltu purjelangalla löysät ainelankalenkit. Tässä on ensimmäiset meriheinätukot työnnetty lenkkien alle. Meriheinä ei itseasiassa ole merta nähnytkään, vaan on oikeasti palmukuitua.

Meriheinää on nyt tarpeeksi ja sen päälle on asetettu pala harvaa säkkikängasta. Heftausneulat pitävät kankaan kiinni tuolissa sillä aikaa kun istuimeen ommellaan läpiveto-ompeleet. Läpiveto-ompeleet pitävät meriheinän paikallaan.

 Heftineulojen alla näkyy ommel, joka pitää jousistoon sidotun reunalangan oikeassa paikassaan.

Tuoli alta.

Läpiveto-ompeleet ommellaan n. 30 cm pitkällä kaksikärkisellä neulalla. Neulan toisessa päässä on langansilmä. Neulaa ei ommellessa käännetä, vaan se tuikataan takaisin saman tien. Ommel ei saa kulkea jousiston ympäri tai yli, sillä liikkuva jousi kuluttaisi langan poikki. Tämän takia läpiveto-ompeleita ommellaan tuoli kyljellään ja kurkitaan samalla tuolin sisään, jotta nähdään mistä neula tulee, ja mihin se ei saa mennä.

Otsalamppu olisi ollut omiaan näihin hämärähommiin,
mutta onneksi käslaukun varustukseen kuuluu pieni polkupyöränlamppu...

Säkkikangas kiinnitetään napinläpipistoin reunalankaan.

 

Pryylaus on rankkaa hommaa. Aino lainasi hanskan, kun näppinahka alkoi hiutua...

Yritin myös kuvata videota pryylauskesta, sillä sen selittäminen sanoin on aika vaikeaa. Jostain syystä älytönpuhelin ei osannut tallentaa kuvaamaansa taidepläjäystä. Lupaan yrittää uudestaan seuraavan projektin yhteydessä. Pryylauksessa siirrelään meriheinää tuolin laitoihin ja ommellaan reunatukiompeleella paikoilleen tiukaksi kanttimakkaraksi. Kanttimakkara antaa tuolin reunalle sen muodon.

Reunatukiommel päältä.

 

Reunatukiommel kanttimakkaran alta.

Kanttimakkara on nyt pryylattu.

Lastuvillaa ja harmaavanua.

 

Liinausta.

Uusi kangas.

Päädyin loppujen lopuksi toiseen kankaaseen kuin mitä alunperin kuvittelin. Syksyllä, kurssin ensimmäisellä tunnilla, kun sain tuolin, opettaja suosittelin punaista Chinchilla -nimistä samettimaista kangasta. Se on kyllä kaunis, mutta onneksi sitä ei oltu vielä tilattu, kun näin tämän ihanuuden. Kulutuksen kesto om molemmissa samaa luokkaa, kuten metrihintakin. Tämä on vain niin kovin 50-lukuinen, naisellinen ja hassu, että päädyin tähän.

Nyt on jo päästy kevättalven aurinkoisiin päiviin, mikä on hyvä, sillä huomenna alkaa työ verhoilukankaan parissa.

K-tuoli II - The light armchair II

K-tuoli on lähes valmis, se on päässyt takaisin kotiin ja varjelen sitä mustasukkaisesti pieniltä klähmätassuiltani. Vain käsinojien petsaus, lakkaus ja asennut puuttuu. Tässä sikermä kuvia eri työvaiheista ja pari tunnelmakuvaa verstaalta. Kun tuoli on lopullisesti valmis postaan vielä kuvan koko ihanuudesta. Tammikuussa kurssi jatkuu ja pääsen "Airin tuolin" kimppuun.

Dear readers, I am so sorry I don´t have the vocabulary for describing upholstery work! I hope you can still enjoy the pictures. Here is what I have been doing with so called k-chair. It is almost ready now. In January I can continue working on my "mystery armchair".

 

Liinat kiinni.

Selkänojan etupuolen kangas on kiinnitetty tuolin alasarjaan,

niin että lapset eivät voi työntää tavaroita tuoliin sisälle.

Selkänojan takapahvin alle on kiinnitetty selän kangas.

Piilopistoja.

Katja tikuttaa. Kuvassa sekä hammastikkuja että grillitikkuja.
Tikutusta tarvitaan, jotta nitojan niitit eivät osuisi reiän kohdalla tyhjään.

 

Tuoli rinsessalle, helmiäismaalia ja Amy Butlerin kangas
- mutta älkää vaan tehkö tätä aidolle antiikille, lord-nelsoneita löytyy kyllä kirppareilta!

Hyvää uutta vuotta 2013 Käsityökorin lukijoille!

A very happy 2013 to my readers!

M-tuoli - The mystery armchair

Haluaako joku tuolin? ...eikä mikään mahti maailmassa olisi saanut suutani pysymään kiinni. Olihan se aikamoinen rohjo, se 1950-luvun nojatuoli jota tuntematon rouva tarjosi verhoilukurssilaisille. Riitta-ope vakuutteli, että kyllä siitä vielä tuolin saa. Purin täytteet ja jousiston pois ja vein rungon nikkariverstaalle, sillä takajaloille piti selvästi tehdä jotakin. Tämä tapahtui syyskuussa, tässä postauksessa on kuvia koko syksyn ajalta. Kevään aikana tarina saa jatkoa.

Pohjakankaana oli säkki, jossa oli ollut vapaus-jauhoja, mitä sitten lienevätkin.

Tämä on verhoilukielellä kakku.

Kotitarvenikkari oli vähän tuunannut.

Onko tuo se Airin lahjoittama tuoli? kysyi rokokoosohvaa korjaava herra verstaalla. Juu, lahjaksi on saatu, mutta sen lahjoittajaa en tarkemmin tunne, vastasin. Kävi ilmi, että kysyjä oli Airin mies ja tuoli oli ollut heillä kotona. Alunperin tuoli oli tullut heidän tyttäreltään, joka oli saanut sen asuessaan Puu-Vallilassa. Siinä on ollut ainakin kolme verhoilua ennen tätä tekeillä olevaa. Selvisi myös, että tuolilla oli ikävä taipumus keikahtaa taaksepäin.

Tuhon väliteet.

Tässä kohtaa välskäri päätti suorittaa amputaation...

Ensimmäinen pelastussuunnitelma oli, että teen uudet takajalat, ja niistä tehdään 1-1,5 cm korkeammat kuin vanhat. Olemassa olevia jalkoja ei voinut säästää tai pelastaa. Tutkittuani tuolia tarkemmin, tulin siihen tulokseen, että takajalkojakin oli vaihdettu, tai ainakin - jostakin käsittämättömästä syystä - siirretty eteenpäin. Tuoliressu oli joutunut epätasapainoon, ja tullut kiikkeräksi. Onneksi tuolia "konservoinut" nikkarinero oli naulannut tukipalat sen verran huonosti, että tuolin jalkojen siirtäminen sentin taaksepäin onnistui helposti. Tämä vekkuli kotitarvekonservaattori oli myös "vahvistanut" rakenteita lyömällä sinne tänne yhteensä 32 järeää naulaa. Eli nyrkkisääntönä: älä lyö naulaa mihinkään, minkä puuseppä on valmistanut!

Ryhdyin mittaamaan, piirämään, sahaamaan ja äheltämään kokoon uusia takajalkoja. Tähän väliin osui lapsilla ainakin yksi vatsatauti ja kaksi flunssaa, mutta lopulta minulla oli kaksi palikkaa, joka siinä määrin muistuttivat nojatuolinjalkoja, että ne saattoi yrittää kiinnittää runkoon. Sitten piti "vain" saattaa runko siihen kuntoon, että siihen saattoi liimata jalat. Puuaines oli täynään naulanreikiä, sellaisia nauloja, jotka oli paras jättää paikoilleen, halkeamia, liimaklönttejä ja lohkeamia. Tunteja siinä vierähti nysvätessäni pieniä korjauspalikoita ja kiiloja. Nikkariverstaalla hääräävät sedät hymyilivät kohteliaasti ja ehdottivat avuksi mitä milloinkin, mm. Plastic Padding´iä. Välillä alkoi oma usko tuolin "ylösnousemukseen" olla kovilla, mutta periksi en enää kehdannut antaa. Lopulta  saatoin jättää liimalla lääkityn potilaan lukemattomien ruuvipuristimien hellään syleilyyn.

Kun vihdoin oli aika kiinnittää jalat tuoliin, Jaana, Nikkariverstaan ohjaaja, tiedusteli haluanko että jalat kapenevat alaspäin. Oli se oikeastaan suunnitelmissa, ellei se ole kovin vaikeaa, vastasin. Eihän toki, ensin vannesahan kautta nauhahiomakoneelle - ja olisi kyllä kiva jos niissä olis hieman pyöristystä... Vanha inhokkityökaluni, jyrsin, pelitti kuin ihmisen mieli ja yhtäkkiä minulla oli todella kauniit ja aidon näköiset 50-luvun nojatuolinjalat!

Vampyyrintappomeininki.

Kun takajalat olivat kunnolla kiinni, huomasin että etujalatkin olivat hieman löysät. Pakkohan ne oli irroittaa. Tapitettu tuolinjalka irtoaa helpoiten niin, että jalan eri puolille naputellaan puukiiloja, joita vuoron perään kilkutetaan syvemmälle. Tämä siksi että jalka irtoaisi suoraan, tappia katkomatta. Ei mikään ihme, että jalat olivat löysästi kiinni - tappia oli alle 2cm. Oli muutenkin hyvä että irroitin jalat, kovakiiltoisen vanhan selluloosalakan jyystäminen pois oli paljon helpompaa, kun saattoi kiinnitää kunkin kappaleen vuorollaan ruuvipenkkiin.

Toinen jalka on jo melkein puhdas. Kuvan yläkulmassa sikli.

 Jalkojen uudelleen kiinnittäminen ja tapin nysien vahvistaminen
oli tietysti uusi seikkailu,

jossa kerrankin sai käyttää kunnon poranterää...

Tapin lyhennys, tämä on japanilainen saha, oikein kätevä ja täsmällinen väline.

Hieman hiekkapaperointia ja tummaa petsiä pintaan, sellaisella innolla, että sormetkin tuli petsattua. Todella upeat tuolinjalat, niin etu- kuin takajalat, vaikka itse sanonkin. Takajalatkin olivat vain noin 8cm liian pitkät... No totta puhuakseni, se ei tullut yllätyksenä, vaan suunnitelma oli alunperinkin että ne tasataan vasta lopuksi. Mutta eikös tuolin jalkojen sahaaminen sopiviksi kuulu niihin töihin, joita perinteisesti teetetään Aku Ankalla? Homma päättyy siihen että tuolilla on erittäin lyhyet jalat, jos sitäkään. Ymmärrätte varmaan, että minua hieman hirvitti.

Tähän työhön on kuitenkin olemassa keino, joka auttaa poistamaan kustakin jalasta yhtä paljon. Otetaan levy jonka paksuus on vakio, esim 10mm vaneri. Sahataan siihen V-kirjaimen muotoinen aukko. Laitetaan levy tuolin alle niin, että lyhennettävä tuolin jalka seisoo kirjaimen kärjessä, siis pelkän lattian päällä. Otetaan saha ja sahataan levyn suuntaisesti, terä apulevyä vasten. Nyt otetaan pieni pala samaa apulevyä, ja laitetaan äsken lyhennetyn jalan alle. Toimitaan samoin seuraavien jalkojen kanssa, kunnes tuoli on sopivan korkuinen. Lopuksi varmistetaan että tuoli ei keiku. Jos keikkuu, otetaan japanilaissaha, ja sahataan ilman apulevyjä pitkin lattian pintaa, niin että jalasta lähtee alle milli kerrallaan.

 Satulavyötä.

Oli marraskuun loppu, kun kannoin tuolin verhoiluluokkaan. Käsinojat ovat vielä viimeisiä hiontoja, petsiä ja lakkaa vailla. Tuoli on saanut satulavyöt rautalankojen päälle, sekä osan jousista. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna. Lopun tätä vuotta keskityn rättikässyyn, olen hieman kyllästynyt ihon alle painuneisiin tikkuihin ja petsattuihin sormiin.

 

Kolme etummaista jousta puuttuu vielä.

Dear readers, I am so sorry I don´t have the vocabulary for carpenting and upholstery! I hope you can still enjoy the pictures. This was quite an adventure... I shall write more posts about this chair sometimes during spring.