Lorvimisen taito

Maailma natisee liitoksissaan, monellakin tavalla. Kulunut viikko on minusta ollut todella raskas. Japani, Libya ja kotimaan huolestuttavat vaaligallup-tilastot painavat kai kaikkien mieltä... siksi, hyvä lukija, haluan pienen hetken viihdyttää kirjoittamalla vallan turhista asioista.

En edes oikein muista milloin viimeksi kävin yksin Helsingissä. Matka kotoa keskustaan kestää 15 minuuttia mutta jää silti usein tekemättä. Asioiminen kahden uteliaan pikkupojan avustamana on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Tänään sain itseni yksin liikkeelle. Taivaalta sateeli suuria lumihiutaleita, jos olisi ollut joulukuu eikä maaliskuun puoliväli, sää olisi ollut ihan mukava. Onneksi innokas neulegraffitin tekijä oli tehnyt bussipysäkille lämmikkeen...

Kaupungilla hoitelin muka yhtä sun toista pientä asiaa, sovitin kenkäparia, ostin purkin gessoa ikonien harjoituspohjiin, nyörin paastoristiin, mustan topin ja pari pussillista pähkinöitä. Voin ylpeänä kertoa, että selvisin ulos Hobbypointin ovesta jo toisella yrittämällä. Retken päätarkoitus, sen tunnustan, oli kuitenkin ihan häpeämättömästi lorviminen. Lorvimisessa on ihan oma estetiikansa, se on omanlaisensa tajunnan taso. Kaupunkitilan aistiärsykkeet lakkaavat hämmentämästä, kun tavoitteena on tehdä "ei mitään". Yhtäkkiä kaikki ohikulkijat ovat kiinnostavia, katse jaksaa viipyä rakennuksissa ja ratikkakiskoilla. Tajunnanvirta vuolastuu, mutkittelee ja hyppii.

Toisenlainen lorvimisen aspekti aktivoituu kirjakaupoissa, ja aivan erityisesti antikvariaateissa. Nuo bibliofiilin palvontamenojen pienet, ahtaat, pölyiset kappelit saavat ajatusvirran hidastumaan, syvenemään ja levenemään. Hartauteen virittävää jalostunutta selluloosaa lattiasta kattoon! Tällä kertaa nuuhkin vanhaa papreia Kampintorin antikvaarisessa kirjakaupassa: Venäjä Ilja Glazunovin taiteessa, The Arts and Crafts -movement, Möbler des 20. Jahrhundert, Mustalaissatuja, Mandariinit ja Vihervaaran Anna...

 

Kahvilalorviminen on myös oma lajinsa, johon yleensä kuuluu olennaisena mausteena ohikulkijat. Harvassa on se kahvila, jossa ei voi istua katselemassa sinne tänne säntäävää kansaa. Oma pysäntyneisyys korostuu, ja tulee tunne että itse tietää jotakin, joka muilta jää huomaamatta. The Ounce´n teehuone on erilainen. Teemaistelu takahuoneessa on vielä enemän hiljaista ja yksityistä. Tila on hämärä ja klassinen musiikki soi. Huoneen perällä istui kaksi naista ja keskustelivat hillitysti englanniksi. Puotiemäntä Inna tarjoili valitsemani senchan lasisesta kannusta. Aika pysähtyi ihan kokonaan, minulla ei ole aavistustakaan kauanko istuin siinä teekuppini kanssa. Lopulta minut havahdutti voimakas karvasmantelin tuoksu ja siirryin puodin puolelle selvittämään mistä se tuli.

Teehuonelorviminen oli ihan uusi ja erilainen kokemus!

 

Karvasmantelin tuoksu tuli hedelmätee -sekoituksesta nimeltään Kielletty hedelmä.

PS. Unohdin ostaa kerppipaperia..

This last week has been really heavy in many ways. News from Japan, Libya and the disturbing results of preliminary polls about the upcoming elections here in Finland made me feel so sad. Therefore I now want to write about doing sweet nothing...

I can´t really remember when I last was alone Helsinki. Going to town with two little boys is not fun - for mommy. Today I had some free time to use and got myself to the bus stop. It was snowing, if this would be december, the weather would have been fine, but we are half way through march. Fortunately some friend of yarn graffiti had made a seatwarmer for the bus stop.

 

In town I had quite a few little things to do. I tried on a nice pair of shoes, bought a jar of gesso for some icon boards, a string for my new cross, a black tank top and some pistachio nuts. I am very proud I managed to get out of the craft store almost right after I made my second purchase there...

My main aim in my excursion was however, I confess, to shamelessly idle about. Ideling has its own state of mind, it´s own estetics. When I am doing nothing, the bustle of the city and the passers by are  becomming interesting. My touhgts bubble and jump. Then again, if I  idle in a bookstore, especially a antiquarian one, my touhgts flow wider and deeper. I spent quite a while in a beautyfull old bookstore, a true sacntuary for bibliophilic ceremonies: Russia in the Art of Ilja Glazunov, The Arts and Crafts -movement, Möbler des 20. Jahrhundert, Gipsy farytales, Les Mandarins ja Ann of Green Gables... 
Sitting in a café is again a different way of idelness.  Here the essence is usually watching the passers by. When I don´t move and everybody else is running about, I get the feeling I know something they do not understand.
 
Today I fonud yet another lovely way of idelness! The teeroom The Ounce is a very english style teeshop that has a nice quiet backroom for sitting down to taste a tee you are interested in. Having a cup of tea there was really different from a busy coffeshop. Time stood still and I had no idea how long I sat there sipping my sencha. I think everybody needs once in a while to loose their sense of time!

Kokeileva hupikirjonta jatkuu

No niin, vihdoinkin tiedän miten sitä Bayeux´n seinävaatetta on kirjottu. Pitihän se arvata että ahkerat historian elävöittäjät ovat sen tekniikan selvittäneet, kokeilleet ja hyväksi havainneet. Racairen upea kirjontablogi kertoo että kyseessä on pisto nimeltä refilsaum, ja neuvoo miten sitä tehdään. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tuo tekniikka ei sovi tähän enkelityöhön, koska se kaipaa villalankaa näyttääkseen aidolta. Toivottavasti saan tilaisuuden kokeilla sitä toiste. Sen sijaan jonkunlainen kultakirjonnan tapainen sidepisto on nyt se juttu.

Jotenkin tähän tapaan sen pitäisi toimia: kankaan lankojen suuntaisesti pistellään pohjavärillä pitkiä laakapistoja ja toisella langalla käydään sitomassa pohjalangat, niin että muodostuu kuvio. Perusperiaate on selvä, siis neula, anteeksi neulat käteen ja suhaamaan. Leevi and the Leevings neuvoo loput: Läpi kiven perse edellä puuhun...

Ei muuten osoittautunut ihan helpoksi, ei. Onneksi kirjonnan lähtökohtana ollut ikoni on yksinkertainen kansantaiteen tuote, ja samaa henkeä halusin myös kirjontaan. Minua ei siten haittaa ollenkaan, että enkelin paidan ruudutus kiemurtelee kurittomasti. Onneksi kirjonta jos mikään toteuttaa periaatetta "työ tekijäänsä neuvoo". Huomasin mm. että paita oli kirjottava ennen siipiä, koska tekniikka vaati kankaan pingottamista kirjontakehykseen. Isoon neliskulmaiseen kiilakehykseeni on pingotettu toinen työ, oli pakko käyttää pyöreää kehystä, joka olisi saattanut kuluttaa siipiä rumasti. Tarkemmin ajateltuna, on varmaankin hyvä periaate aloittaa tämän tyyppinen kirjontatyö aina keskeltä. Olisi myös huomattavasti helpompaa, jos olisi kaksi samankokoista neulaa...

Opettelin heti myös fuskaamaan. Alan kirjalisuus neuvoo heti sitomaan kunkin laakapiston erikseen. Minusta oli kuitenkin helpompaa saada vinoruudutus ruotuun tekemällä ensin pari laakapistoa, ja sitten sitoa ne kaikki kuljetellen sinistä lankaa.

Tämän postauksen kuvat on tehty ilman kameraa. Työnsin vain kuvat skanneriin ja a´vot tulee teräviä kuvia! Lähikuvatkin onnistuu helposti.

Experimental emboidery just for fun. I found a blog on how the Bayeux tapestry was made. Racaire has very inspiring blog about medieval embroidery. However, I came to the conclusion, that the refilsaum was not right for this project, as it seemed to me it needs to be made with woollen yarnn to look good. I hope to come back to it later. For this work I ended up with some kind of couched stich, and invented the rest myself. Fortunately the original icon I´m working from is a simple thing and I want to keep the same feeling in the embroidery. It does not bother me that the pattern is far from perfect.

The pictures for this post are made without a camera. I just put the work in the scanner, and got very sharp pictures. It gives quite good closeups, too.

Kirjontaa välipalaksi

En kuulu niihin jotka jaksavat hössöttää enkeleistä. Se on ollut suorastaan muotia jokunen aika sitten. Mutta yleensähän sitä joutuu syömään ehdottomat asenteensa, niin minunkin nyt kävi.

Viime keväänä näin tämän kuvan pienessä ortodoksisten kustantamoiden kirjaesitteessä. Pimahdin välittömästi - koptilaisen enkelin vieno hymy ja kaksi oikeaa jalkaa syöpyivät verkkokalvoilleni. Se oli riittävän kömpelö ja kenokaulainen puhutellakseen minua. Kopioin sen parhaani mukaan muistivihkoon - alkuperäinen oli niin pieni että en edes huomannut enkelin jaloissa kiemurtelevaa lohikäärmettä. Ahkera googletus antoi hiukan lisätietoja: ikoni on koptilainen, kyseessä jompi kumpi arkkienkeli ja ajoitus 1600-luvulta, alkuperäinen sijaitsee jossakin Ateenalaisessa museossa... Yritin myös tavoittaa esitteessä ollutta Ikonimaalari-lehden numeroa, mutta väliin tuli muuta ja homma jäi. Tiesin että minä ja enkeli kohtaamme vielä.

 

Kaksi viikkoa sitten huomasin että Tapiontorin Singer-puoti on lopettamassa, ja kirjontalangat 20% alennuksessa. Päässä tuntui taas se luova napsahdus... Iski kai jonkinlainen Bayeux-virus - tai sen itäinen laijitoveri. Hamstrasin läjän lankoja, muistellen enkeliä ja sen värejä. Kun tulin kotiin siirsin enkelipiirroksen valkaisemattomalle pellavapalalle ja aloin pistelä ääriviivoja varsipistoilla. En malttanut edes yliluotella risareunoja, vaan paahdoin menemään minkä neulalla kerkesin. Kirjontakehykseni on varattu, siinä nököttää keskeneräinen ristikkorevinnäinen, jonka aloitin yli 7 vuotta sitten, kun odotin Ailea. Suhasin siis vapaalla kädellä ja into piukalla. Ihanaa vaihtelua neulomiseen!

Kädet piti muotoilla uusiksi, alkuperäisestä en saanut selvää.

Vasta kun pääsin hameen puoliväliin rauhoitun sen verran että ehdin yliluotella reunat, olivatkin jo hieman rispautuneet. Ikonimaalaukseen verrattuna tämä on ihanaa epäeksaktia hassuttelua, neulomiseen verrattuna rentouttavaa tarkkuustyötä, joka saa ympäröivän maailman katoamaan! Kirjonta jos mikä on oman mikrokosmoksen luomista.

I must have got a Bayeux-bug! Last spring I found a tiny picture of this 1700th century coptic angel and could not get it out of my mind. A few weeks ago a local shop had 20% off on embroidery yarns, and I knew what had to be done... This is a funny and inexact thing to do compared to iconpainting. And compared to knitting a very accurate job, that makes me forget everything around me. Embroidery is creating one´s own microcosm.

Äiti värjäsi lankaa

Pitäänee blogata tämäkin villapaita, ennenkuin sille sattuu jotakin. Työ on valmistunut jo useita vuosia sitten, mutta nyt se on Pekolle sopiva. Aile ei suostunut käyttämään sitä, olen onnellinen siitä että pikkuveli suostuu. Langat ovat äitini kasvivärjäämiä, niitä oli kertynyt kassillinen, ja jotakin piti tehdä. 

Kirjoraitojen mallit ovat Kansallismuseon julkaisemasta suomalais-ugrilaisia neuleita käsittelevästä vihkosesta. Ellen väärin muista, hiha on karjalainen, kaarroke setukainen ja helman kirjo hantien tai mansien käsialaa. Hihoissa, kaula-aukossa ja helmassa on kierreraitaa.

Langankireyksissä oli hillitön tekeminen. Purin ja neuloin ja kokeilin ja vaihdoin puikkoja ja tein kaikki temput ennen kuin sain kierreraidan kapeammaksi kuin kirjoraidan ja muun sileän neuleen yhtä leveäksi kuin kirjoraidan. Tein paitaa vaikka missä hiekkalaatikon reunalla, Ailea vahtiessani. Olkasauma valmistui bussissa matkalla Valamoon.

A pullower made of yarn my mother dyed with natural plant dyes. Size maybe 4 years old. The patterns are from a old booklet by the National museum on Finnland. The sleeves pat is karelian, the one on the shoulder seto and the one at the waist is most likely hanti or mansi - all fenno-ugric people.
I finnished it long ago, but my daughter newer wanted it. Now her brother agreed to use it, wich makes me very happy.