Vimeaikaiset tekemiset

Ohho, Solmuni on ollut piiitkällä kesälomalla. Tässä kuvia joissa käy ilmi syy moiseen. Yleis-spesialisti Koskivaara on sekaantunut sangen amatöörimäiseen ikkunaentisöintiin. Sille en tosin voinut mitään, mökin ikkunoille oli kertakaikkiaan pakko tehdä jotain. Vuokranantaja ei ollut kiinnostunut ja tilanhoitaja eli pehtoori kiinni maanviljelyssä. Joku edellinen vuokralainen oli mennyt läästimään pokiin jotakin alkyydimaalia, joka hilseili huolestuttavasti. Mökillä ikää noin 100 vuotta. Ei siinä entinen Seurasaaren opas voi vain vierestä seurata kun kauneus lahoaa! Siis aloitin rohkaisemala mieleni käymällä "pyhiinvaellusmatkalla" Billnäsin rakennusapteekissa. Sieltä sainkin niin ohjeet kuin aineet. Lisää neuvoja löysin museoviraston korjauskortit -sivustolta. Ja ei kun hommiin.

Joo, ei noin. Ensi kesänä hankin kittilampun vaikka kiven silmästä!

Koska ikkunat olivat (kenties jopa alun perin) ilman aluskittiä - pokan ja lasin välissä ei siis ollut mitään, ei auttanut muu kuin poistaa vanha kitti ja irroittaa lasi. Ei mikään helppo homma, kun vanha käsinpuhallettu lasi on haurasta kuin mikä. 2 kuudesta ruudusta säilyi ehjänä. Infrapunalamppu, jolla kitin olisi saanut pois särkemättä lasia, olisi maksanut 800,-. Arvatkaa harmittiko?

Pekko tutkii aikaansaatua tuhoa. Keittiö on hyvin tuutletettu.

Seurasi viikon verran ankaraa skrapausta. Kuumailmapuhallin lauloi ja pokat ja karmit puhdistuivat pikkuhiljaa. Lapset leikkivät "skrapaamista" hiekkalaatikolla. Aile, 6v halusi osallistua ihan oikeasti.

Puhtaat puuosat käsiteltiin pellavaöljyllä moneen kertaan. Tämä alkoikin sitten taas olla kivaa työtä. Täytyy hehkuttaa että myrkyttömien luonnonmateriaaalien kanssa pelaaminen on entisöinnissä yhtä nautinnollista kuin "rättikässän" puolella. Ettenkö sanoisi aistillista!

Ikkunakitti - vain pellavaöljyä ja liitua.

Tuossa kuvassa on mukana kumihanskat vain sen takia, että kitti kannattaa lämmittää ennen vaivaamista, ja se sattui lämpenemään aika lämpimäksi... oli myös ihan kiva voida irroittautua hetkeksi kittimöykystä ja ryystää vähän teetä.

Tässä lasi on paikallaan aluskitin päällä ja poistan ylimääräistä aluskittiä. Jokaisen työvaiheen välissä piti antaa maalin tai kitin kuivua. Se olikin kasvimaan kannalta ihan hyvä. Saimme ikkunahommista huolimatta kohtalaisen mangoldi- , porkkana- ja salkopapusadon. Punajuuret ja perunat joutuivat peurojen suuhun.

Naulalankaa oli melko helppo käsitellä mutta lopputulos olisi ollut siistimpi naulaimella. Nyt naulat joutuivat sen verran vinoon, että pistävät esiin päällyskitistä. Ilmeisesti keittiön eteläikkuna tulee kaipaamaan huomiotamme sitten kun olemme saaneet mökin kolme muuta ikkunaa kuntoon. Ja nyt ei puhuta sisäikkunoista ollenkaan. Huokaus. Onneksi maalaus oli huippu-hauskaa. Pellavaöljymaali oli kuin silkkiä siveltimellä, peitti tehokkaasti ja tuoksui hyvältä. Alkydimaali on tästälähtien kirosana. Mieltäni kutkuttaa myös havainto, että ainakin eteläseinä alkaa olla punamultaa vailla...

This summer we have been repairing the kitchen window at our summer cottage in Bromarv. The house is about 100 years old, so we chose to use traditional methods and natural materials. At the "building farmacy" Rakennusapteekki, a center for information, materials and recycling of parts of buildings, we got all the help and advise we needed. It was hard work and a lot of fun. We have three more windows to do...

Entisönintikurrsin "saalista"

Ritvan särkitahna:

Suolista särjet, jätä suomut. Savusta puoli tuntia. Poista kaloista isot ruodot, tämä kannattaa tehdä niin kauan kun ovat vielä lämpimiä. Laita tehosekoittimeen, ajele tahnaksi, lisää rypsiöljyä, ketsuppia, sinappia, suolaa ja ruohosipulia. Maistuu kuulemma ihan Kallen mätitahnalta. En ole vielä kokeillut...

Tuolit saivat kyytiä

Terveiset työväenopiston entisöintikurssilta. Takana on viikonlopun verran pölyä ja hikeä, vaan yllätävän vähän kyyneliä. Huutosnetistä syksyllä hankkimani pinnatuolit pääsivät asianmukaiseen hoitoon. Ensin piti saada halkeillut maali pois kuumailmalla ja lastalla. Istuimesta se kävikin melko kätevästi, vaikka maalin alta löytyi halkeillut lakkaus. Lakka paloi juuri kun maali alkoi irrota, ja palanut lakanjämä muuttui tahmeaksi. Hankalinta oli lastan metalliosan kuumeneminen. Tuolin jalat ja pinnat oli siklattava, niissä oli melko lailla lakkaa jäljellä.

Lopuksi koko tuoli hiottiin hiekkapaperilla, halkeamat kitattiin lakkakitillä, lenksut pinnat ja jalat liimattiin ja jätettiin kuivumaan. Toinen tuoli puhdistui jo varmaan puolta nopeammin! Viikonlopun aikana ehdin maalata ensimmäisen tuolin kertaalleen, joten kyllä tässä vielä projektia pukkaa.

Tämä on siklausta.

Vähintään yhtä kiinnostavia olivat muiden hommat. Yllä oleva tuoli oli Billnäs-henkinen toimistotuoli. Pohjassa taisi lukea Schauman. Alla on 30-luvun tupakkapöytä saanut uutta viilua reunaansa. Aika ronskin näköistä tässä vaiheessa, mutta sunnuntai iltapäivästä jo ihan toisenlainen.

Siro vanerituoli oli pelastettu joutumasta roskiin.

Verhoillun nojatuolin sisuksista löytyi pieni lappu.

Kirkuvan sävyiset miranoolit ja 70-luvun muut pahat teot kostettiin aina seitsemänteen maalikerrokseen asti...

Uskokaa tai älkää, tästä tulee divaani. Jään odottamaan kuvaa valmiista...

Last weekend I´ve been on a course in renovating old furniture. I fixed up the two chairs I bought on auction last autum. (The black and orange chair on top of this post.) It was great fun to scrape of the old paint, glue the chair and paint it. The others participants too had a lot of intersting projects. The last picture on this page is a divan.

Se kenkku vöyriläinen

Purin vöyriläisen kantapään. Kantalapun raunasta nostettujen silmukoiden jättämät reiät olivat liikaa. Tein uusiksi - edeleen reikiä. Sunnuntai-aamuisen postauksen jälkeen puin itseni ja Riikon, pakkasin Riikon lounaan ja varavaipat, heitin koriin vielä sen ilkeän sukantekeleenkin, ja lähdimme kirkkoon.
Käsityökerhon supertaitureita oli paikalla muutamakin, josko heiltä saisi toimivan niksin, tuumailin, kehno, omiani palveluksen aikana. Kirkkokahvilla uskoin sitten huoleni Hillelle. Nosta silmukka kiertäen oli vastaus. Tai sitten poimit vasta toiset silmukat - ei reunimmaiset. Kipaisin kotiin ja kokeilin molempia konsteja. Kiertämällä nostaminen tekee kivan koristeellisen reunan, kun taas toisien silmukoiden poimiminen sopi paremmin tähän kirjoneuleiseen kantapäähän. Reunasilmukat tasoittuivat sukan sisällä huomaamattomiksi. Minkähän ihmeen takia tällaisia "kunniallisia fuskauksia" neuvottu koulukäsitöissä? Kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat?

PS. Tuli ostettua maitoproteiinista tehtyä lankaa. En periaatteesta bloggaa lankaostoksia, mutta palaan asiaan kun tämä ihmelanka pääsee puikoille.

I now have a solution for picking up stiches from the heel flap without getting holes. I can either turn the stich round once, wich gives a decorative edge, or pick up from the second stich of each row, not the first. Picking from the second stich works nice if the heel is stranded knitting.