Kesäsukat

Kesällä tuli tehtyä myös kahdet sukat. Ullaneuleen "strawberry fields" -nilkkasukat ensin suklaanruskeana nilkkuriversiona Ailelle ja sitten itselleni polvipituisena, niin että pohkeen jälkeen kavensin yhden pitsiraidan pois.

Pitsiporkkana?

Täytyy sanoa että olen ihan turhaan vierastellut pitsineuletta. Se olikin helppoa kun, kehitin itselleni erilaisia hokemia jotka rytmittivät käsien liikkeitä ja auttoivat muistamaan. Esimerkiksi saatoin mutista mielessäni "on-ni oikein, nut-tu nurin, lang-an kierto, ja kaa-hden noston kaa-ven-nus". Pitsineule on jopa yllättäin nopeaa, kun neuleen pinta on reikiä täys.
Uusi mukava tuttavuus oli tämä "kahden noston kanvennus" eli nosta oikein neulomatta, nosta oikein neulomatta, siirrä 2s takaisin vasemmalle puikolle ja neulo takareunoistaan yhteen. Mansikkasukissa on myös siro ranskalainen kantapää ja veikeä "aina oikein" raita kierämässä jalan syrjässä varpaaseen asti. Hauska neulottava ja selkeä ohje.

Lace stocking "Strawberry fields" from Ravelry or Ullaneule. It´s my first atempt with lace, and I´m fairly happy with it. Knitting lace is faster than I tought, beacause of all the little holes! I developed short rhymes to remember the pattern and keep a nice rythm. I kept mumbling as I knit, things like " knit´n knit an´two to-gether". The french heel was new to me, I quite like it, seems to me it is faster to make. The original pattern is sock length, but I added a extra repeat of the pat and decreased it after the calf.

Uusissa opeissa

Terveiset kultauskurssilta! Ai miltäkö?
Pieneksi johdannoksi: Olen jo pitkään yrittänyt päästä ikonomaalausta oppimaan. Vaan joka kerta kun olisi ollut tilaa kursseilla tai muuten hyvä tilaisuus, on tullut jonkun sortin force majore - raskauspahoinvointia, laskettu aika lähellä, tuore vauva talossa tai muu putkiremonttia vakavampi härdelli. Olen päätellyt, että tämä tarkoittaa että pääsen maalaamaan ikoneja sitten kun sen aika on.

Koska kuitenkin olen luumuillut kotosalla pian 7 vuotta, on tänä syksynä ollut ihan pakko päästä ihmisten ilmoille ilman pikkupaviaaneja. Espoon työväenopisto tarjosi entisöinti-puutyöt -alkeita, lopultakin nikkaroimaan! Oikohöylät, sirkkelit ja muut maailmanlopun masiinat ovat syksyn aikana käyneet tutuiksi. Tekeillä on rahi, jonka malli on 1900-luvun alusta - palaan siihen sitten kun alkaa olla kuvia. Pari viikkoa sitten huomasin Ortodoksiviestistä että kulttuurikeskus Sofiassa oli tarjolla kultauksen peruskurssi. Tuosta kuitenkin on hyötyä sitten kun pääsen ikoneiden kimppuun, tuumin ja ilmoittauduin. Sitäpaitsi, kun lopulta palaan takaisin omiin hommiin, voisi kokeilla kullan käyttöä taidegrafiikassa. Ja jospa kultaisin rahiin jyrsittävät koristeurat?

Kulttuurikeskus Sofia toimii Osuuspankki-opiston entisissä tiloissa Vuosaaren Kallvikissä, erinomaisen kauniilla paikalla. Samalla tontilla sijaitsee myös Kultaus oy Snellman, jonka tiloissa kurssi pidettiin. Opettaja, Raimo Snellman, oli jotenkin tutun näköinen, mutten millään saanut päähäni mistä. Kävi ilmi että oltiin tavattu Tapiolan kirkolla. Niinpä niin, kaikkihan siellä käy, ja miksei kävisi, kun on mukava meininki.

Meitä kurssilaisia oli mukavasti vain viisi, ja hauskasti hieman eri aloilta. Ikonimaalari, kehystäjä, taidemaalari, lasitöiden tekijä ja minä. Ensi töiksemme saimme kaksi kipsireliefiä kukin, niistä putsattiin ja hiottiin pahimmat rosot pois.


Tässä kipsipää on saanut kerroksen punaruskeaa polimenttiä, kerroksen sellakkaa ja lopuksi kerroksen mixtion-pellavaöljyä - siitä tosin pyyhittiin enimmät pois, ettevät kultalehdet "uppoaisi" öljyn tahmaan. Aivan kuten ikkunahommissakin, ollaan tekemisissä melko vaarattomien kemikaalien kanssa. Öljykerros jätettiin kuivumaan yön yli.

Lehtikulta on pakattu pieniin silkkipaperivihkoihin. Vihkosta kulta kipataan varovasti mokkaiselle tyynylle. Siinä siitä leikataan sopiva pala, joka nostetaan oravankarvaisella lekarilla. Lekari sipaistaan ensin poskea vasten, jotta siihen tarttuu hitunen rasvaa, johon taas läpikuultavan ohut kultalehti tarttuu.


Välityönä kultasimme lasia. Kristiina on nostanut kultalehden lekarilla ja asettaa sen tyynyn vekkiin odottamaan. Lasiin siveltiin vesi-liivateseosta ja lehti laskettiin siihen. Vaikka kulta oli kuinka kurtussa lasin päällä, vetäytyi se kuivuessaan sileäksi.

Kipsipää on saanut päälleen läjän kultaa. Vieressä "orava". Ensin kultaa töpöteltiin varovasti vanutupolla, sitten se hierottiin kiinni siveltimellä pyörittäen. Ihan ihmeen helppoa!

Lopuksi työt saivat päälleen kerroksen sellakkaa, tai paikoin sellakka-liitu seosta himmentämään, sekä hiukan patinointi-ainetta maun mukaan. Muun ohessa kurssilla tuli hirmuinen määrä pikkutietoa, kikkoja ja lisäkonsteja, joita joskus voi soveltaa johonkin. Ideat kuplivat jossakin takaraivossa. Pakastimessa on purkki polimenttia ja muita tarpeita saa ostaa Raimolta. Sitäpaitsi Tommi unelmoi suklaakakun koristelemisesta lehtikullalla...

I have since long dreamt of taking a course in iconpainting. Every time I tried to go, some kind of force majore turned up. Maybe it´s not the right time for that yet. When I heard of a beginners course in gilding, I decided to take the back door, a step closer to iconpainting. It was a very interesting weekend, and now I have a few nice ideas bubbling in the back of my mind.

Vimeaikaiset tekemiset

Ohho, Solmuni on ollut piiitkällä kesälomalla. Tässä kuvia joissa käy ilmi syy moiseen. Yleis-spesialisti Koskivaara on sekaantunut sangen amatöörimäiseen ikkunaentisöintiin. Sille en tosin voinut mitään, mökin ikkunoille oli kertakaikkiaan pakko tehdä jotain. Vuokranantaja ei ollut kiinnostunut ja tilanhoitaja eli pehtoori kiinni maanviljelyssä. Joku edellinen vuokralainen oli mennyt läästimään pokiin jotakin alkyydimaalia, joka hilseili huolestuttavasti. Mökillä ikää noin 100 vuotta. Ei siinä entinen Seurasaaren opas voi vain vierestä seurata kun kauneus lahoaa! Siis aloitin rohkaisemala mieleni käymällä "pyhiinvaellusmatkalla" Billnäsin rakennusapteekissa. Sieltä sainkin niin ohjeet kuin aineet. Lisää neuvoja löysin museoviraston korjauskortit -sivustolta. Ja ei kun hommiin.

Joo, ei noin. Ensi kesänä hankin kittilampun vaikka kiven silmästä!

Koska ikkunat olivat (kenties jopa alun perin) ilman aluskittiä - pokan ja lasin välissä ei siis ollut mitään, ei auttanut muu kuin poistaa vanha kitti ja irroittaa lasi. Ei mikään helppo homma, kun vanha käsinpuhallettu lasi on haurasta kuin mikä. 2 kuudesta ruudusta säilyi ehjänä. Infrapunalamppu, jolla kitin olisi saanut pois särkemättä lasia, olisi maksanut 800,-. Arvatkaa harmittiko?

Pekko tutkii aikaansaatua tuhoa. Keittiö on hyvin tuutletettu.

Seurasi viikon verran ankaraa skrapausta. Kuumailmapuhallin lauloi ja pokat ja karmit puhdistuivat pikkuhiljaa. Lapset leikkivät "skrapaamista" hiekkalaatikolla. Aile, 6v halusi osallistua ihan oikeasti.

Puhtaat puuosat käsiteltiin pellavaöljyllä moneen kertaan. Tämä alkoikin sitten taas olla kivaa työtä. Täytyy hehkuttaa että myrkyttömien luonnonmateriaaalien kanssa pelaaminen on entisöinnissä yhtä nautinnollista kuin "rättikässän" puolella. Ettenkö sanoisi aistillista!

Ikkunakitti - vain pellavaöljyä ja liitua.

Tuossa kuvassa on mukana kumihanskat vain sen takia, että kitti kannattaa lämmittää ennen vaivaamista, ja se sattui lämpenemään aika lämpimäksi... oli myös ihan kiva voida irroittautua hetkeksi kittimöykystä ja ryystää vähän teetä.

Tässä lasi on paikallaan aluskitin päällä ja poistan ylimääräistä aluskittiä. Jokaisen työvaiheen välissä piti antaa maalin tai kitin kuivua. Se olikin kasvimaan kannalta ihan hyvä. Saimme ikkunahommista huolimatta kohtalaisen mangoldi- , porkkana- ja salkopapusadon. Punajuuret ja perunat joutuivat peurojen suuhun.

Naulalankaa oli melko helppo käsitellä mutta lopputulos olisi ollut siistimpi naulaimella. Nyt naulat joutuivat sen verran vinoon, että pistävät esiin päällyskitistä. Ilmeisesti keittiön eteläikkuna tulee kaipaamaan huomiotamme sitten kun olemme saaneet mökin kolme muuta ikkunaa kuntoon. Ja nyt ei puhuta sisäikkunoista ollenkaan. Huokaus. Onneksi maalaus oli huippu-hauskaa. Pellavaöljymaali oli kuin silkkiä siveltimellä, peitti tehokkaasti ja tuoksui hyvältä. Alkydimaali on tästälähtien kirosana. Mieltäni kutkuttaa myös havainto, että ainakin eteläseinä alkaa olla punamultaa vailla...

This summer we have been repairing the kitchen window at our summer cottage in Bromarv. The house is about 100 years old, so we chose to use traditional methods and natural materials. At the "building farmacy" Rakennusapteekki, a center for information, materials and recycling of parts of buildings, we got all the help and advise we needed. It was hard work and a lot of fun. We have three more windows to do...

Entisönintikurrsin "saalista"

Ritvan särkitahna:

Suolista särjet, jätä suomut. Savusta puoli tuntia. Poista kaloista isot ruodot, tämä kannattaa tehdä niin kauan kun ovat vielä lämpimiä. Laita tehosekoittimeen, ajele tahnaksi, lisää rypsiöljyä, ketsuppia, sinappia, suolaa ja ruohosipulia. Maistuu kuulemma ihan Kallen mätitahnalta. En ole vielä kokeillut...