lauantai 18. syyskuuta 2010

Äiti värjäsi lankaa

Pitäänee blogata tämäkin villapaita, ennenkuin sille sattuu jotakin. Työ on valmistunut jo useita vuosia sitten, mutta nyt se on Pekolle sopiva. Aile ei suostunut käyttämään sitä, olen onnellinen siitä että pikkuveli suostuu. Langat ovat äitini kasvivärjäämiä, niitä oli kertynyt kassillinen, ja jotakin piti tehdä. 

Kirjoraitojen mallit ovat Kansallismuseon julkaisemasta suomalais-ugrilaisia neuleita käsittelevästä vihkosesta. Ellen väärin muista, hiha on karjalainen, kaarroke setukainen ja helman kirjo hantien tai mansien käsialaa. Hihoissa, kaula-aukossa ja helmassa on kierreraitaa.


Langankireyksissä oli hillitön tekeminen. Purin ja neuloin ja kokeilin ja vaihdoin puikkoja ja tein kaikki temput ennen kuin sain kierreraidan kapeammaksi kuin kirjoraidan ja muun sileän neuleen yhtä leveäksi kuin kirjoraidan. Tein paitaa vaikka missä hiekkalaatikon reunalla, Ailea vahtiessani. Olkasauma valmistui bussissa matkalla Valamoon.

A pullower made of yarn my mother dyed with natural plant dyes. Size maybe 4 years old. The patterns are from a old booklet by the National museum on Finnland. The sleeves pat is karelian, the one on the shoulder seto and the one at the waist is most likely hanti or mansi - all fenno-ugric people.
I finnished it long ago, but my daughter newer wanted it. Now her brother agreed to use it, wich makes me very happy.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Naisten työ

Tässä loppukesän lukemistoni. Kirja kattaa kehräämisen ja kutomisen varhaisen historian 20 000 vuoden ajalta, keskittyen yhteiskunnallisiin näkökulmiin. Kirjailijalta on myös saatavilla teos Prehistoric textiles. Aprikoin pitkään kumman hankkisin, lopulta päädyin tähän edullisempaan ja kansantajuisempaan.


No, sitä saa mitä tilaa. Olisi kai kannattanut hankkia se hard core -versio, sillä tämä oli minun makuuni hieman liian löysää jutustelua ja loputonta huolehtimista siitä että lukija nyt ihan varmasti on kärryillä, tietää mikä on loimi tai ymärtää mihin värttinänkehrää tarvitaan.

Se urputuksista. Kirja on tekstiilien ystävälle mielenkiintoinen ja sisälsi suurten linjojen ohessa paljon herkullista pikkutietoa. Oli sykähdyttävää lukea maailman ensimmäisestä "käsityöstä" Lascaux´n luolasta löytyneestä nyörinpätkästä. Tai miltä kuullostaa tieto siitä, että pronssikaudella lampaista lähti villa kuten koiran talvikarva, eikä niitä keritty vaan kammattiin. Keritisemistä tarvittiin kun lampaat kehittyivät sellaisiksi että karva ei enää lähtenyt - tämä sopivasti rautakauden alussa, kun oli mahdollista valmistaa keritsimiä. Pronssiin kun ei saa tarvittavaa joustoa.

Kirjan englanti ei ole kovin vaikeaa. Tai ainakaan ei tunnu siltä, sen jälkeen kun koko alkukesän lueskelin Jane Austenia, eglanniksi. Perus-käsityösanastolla pärjää. Summa summarum, ihan luettava ja suositeltava opus.

Kirjan tärkein anti oli kun oivalsin, asiaa hieman magusteltuani, mikä minua näissä perinteisissä tekniikoissa kiehtoo. Lautanauhat, neulakintaat, kehruu... mitä vanhempi tekniikka sen hauskempaa, minusta. En juurikaan harrasta historian elävöittämistä - ellei satunnaista Seurasaaren joulunäytelmää lasketa. En tarvitse mahdollisimman hankalasti tehtyjä lapasia, tai juuri tietynlaista vyötä. Pidän keski-ajasta, mutta sen diggailemiseen en kaipaa siihen tietynlaista asua.

Kun teen käsitöitä olen osana valtavaa naisten jatkumoa. Kuin yhteenkietoutuvia kuituja jotka jatkuvat vuosituhansia taaksepäin. 20 000 vuotta, käsityön täytyy olla jo kirjautunut perimään!

torstai 12. elokuuta 2010

Täsmäkierrätystä!

Tämä ei ehkä ole kovin blogin teemaan kuuluva postaus, mutta sen verran mukava sattuma, että haluan jakaa sen.

Lähdin viemään 3 muovikassillista pieneksi käyneitä lastenvaatteita LKA:lle. Pikku paviaanit on taas kasvaneet rakettivauhtia, muutakin turhaa tavaraa oli paljastunut kaapeista. Perillä Niittykummussa huomasin liikkeen sulkeneen jo klo 17. Onneksi pihalla oli keräysastia, jonne sain vaate- ja kenkäkassit. Jäljelle jäi pahvilaatikollinen roinaa, mm. pari kattilaa, kehystetty grafiikanvedos ja pino ompelukaavoja.

Ihmettelin siinä hetken mitä tehdä, kun pihaa ajoi auto. Kyydistä nousi ikäiseni nainen ja sylillinen pelejä. Totesin että kirppis on jo kiinni, ja että Matinkylän kierrätyskeskus ehkä olisi vielä auki. Sitten välähti ja sanoin: Näytäpä ensin mistä haluat päästä eroon! Huolin pikavilkaisulla Arvaa kuka -piirrustuspelin ja Alhambra -rakennuspelin, molemmat lähes käyttämättömiä. Sitten kehoitin naista vilkaisemaan laatikkoani, grafiikanvedos pääsi uuteen kotiin. - Tässä olis vielä näitä ompelukaavoja, on kuule ehtaa kasaria! - Pitäis tehdä tyttärelle sortsihaalari, nainen totesi. Selasin hetken pinoa, ja vips, siinä se kaava olikin, viimeksi käytetty lukion tokalla, siis 1983... Kyllä jaettu ilo on moninkertainen!

Ja jos joku haluaa pinon kaavoja, niin ottakaa yhteyttä!

tiistai 18. toukokuuta 2010

Viron matka

Kävimme koko perheen voimalla Värskassa juhlimassa kylän praasniekkaa, Georgios voittajan päivää eli Jüripäev´ää. Matkan käsityöanti oli hieman laihempi kuin viime kerralla pari vuotta sitten, jolloin törmäsin sikäläisiin käsityöläisiin museolla ja pääsin piipahtamaan kunnantalon käsitöötubassa. Kirkossa, haudoilla ja Kirmasniityllä sai kuitenkin ihailla komeita kansallispukuja, ja Seto talumuseumilta tuli ostettua yhdet kirikindad ja pirtanauha-kirjanmerkin.

Paluumatkalla Tallinnasa ostin viimeisillä krooneillani itselleni Sadamarketista kahdet tuplatumput ja Tommille kaksinkertaiset sormikkaat. Teollista tuotantoahan nuo ovat, mutta ihan kelpo tummppuja. Tuskin ehdin sellaisia itselleni tekemään. Surullista oli että käsintehdyt museon kintaat maksoivat 180,- ekr ja tuplatumput 195,-.

We visited Värska village in South-east Estoia during st. George day celebrations. The withe-and-grey mittens from The Seto Talumuuseum were cheaper (180,- ekr) than the industrially produced orange doublemittens (195,- ekr) i bought in Tallin on the way back. The small piece of ribbon is a bookmark.