K-tuoli II - The light armchair II

K-tuoli on lähes valmis, se on päässyt takaisin kotiin ja varjelen sitä mustasukkaisesti pieniltä klähmätassuiltani. Vain käsinojien petsaus, lakkaus ja asennut puuttuu. Tässä sikermä kuvia eri työvaiheista ja pari tunnelmakuvaa verstaalta. Kun tuoli on lopullisesti valmis postaan vielä kuvan koko ihanuudesta. Tammikuussa kurssi jatkuu ja pääsen "Airin tuolin" kimppuun.

Dear readers, I am so sorry I don´t have the vocabulary for describing upholstery work! I hope you can still enjoy the pictures. Here is what I have been doing with so called k-chair. It is almost ready now. In January I can continue working on my "mystery armchair".

 

Liinat kiinni.

Selkänojan etupuolen kangas on kiinnitetty tuolin alasarjaan,

niin että lapset eivät voi työntää tavaroita tuoliin sisälle.

Selkänojan takapahvin alle on kiinnitetty selän kangas.

Piilopistoja.

Katja tikuttaa. Kuvassa sekä hammastikkuja että grillitikkuja.
Tikutusta tarvitaan, jotta nitojan niitit eivät osuisi reiän kohdalla tyhjään.

 

Tuoli rinsessalle, helmiäismaalia ja Amy Butlerin kangas
- mutta älkää vaan tehkö tätä aidolle antiikille, lord-nelsoneita löytyy kyllä kirppareilta!

Hyvää uutta vuotta 2013 Käsityökorin lukijoille!

A very happy 2013 to my readers!

M-tuoli - The mystery armchair

Haluaako joku tuolin? ...eikä mikään mahti maailmassa olisi saanut suutani pysymään kiinni. Olihan se aikamoinen rohjo, se 1950-luvun nojatuoli jota tuntematon rouva tarjosi verhoilukurssilaisille. Riitta-ope vakuutteli, että kyllä siitä vielä tuolin saa. Purin täytteet ja jousiston pois ja vein rungon nikkariverstaalle, sillä takajaloille piti selvästi tehdä jotakin. Tämä tapahtui syyskuussa, tässä postauksessa on kuvia koko syksyn ajalta. Kevään aikana tarina saa jatkoa.

Pohjakankaana oli säkki, jossa oli ollut vapaus-jauhoja, mitä sitten lienevätkin.

Tämä on verhoilukielellä kakku.

Kotitarvenikkari oli vähän tuunannut.

Onko tuo se Airin lahjoittama tuoli? kysyi rokokoosohvaa korjaava herra verstaalla. Juu, lahjaksi on saatu, mutta sen lahjoittajaa en tarkemmin tunne, vastasin. Kävi ilmi, että kysyjä oli Airin mies ja tuoli oli ollut heillä kotona. Alunperin tuoli oli tullut heidän tyttäreltään, joka oli saanut sen asuessaan Puu-Vallilassa. Siinä on ollut ainakin kolme verhoilua ennen tätä tekeillä olevaa. Selvisi myös, että tuolilla oli ikävä taipumus keikahtaa taaksepäin.

Tuhon väliteet.

Tässä kohtaa välskäri päätti suorittaa amputaation...

Ensimmäinen pelastussuunnitelma oli, että teen uudet takajalat, ja niistä tehdään 1-1,5 cm korkeammat kuin vanhat. Olemassa olevia jalkoja ei voinut säästää tai pelastaa. Tutkittuani tuolia tarkemmin, tulin siihen tulokseen, että takajalkojakin oli vaihdettu, tai ainakin - jostakin käsittämättömästä syystä - siirretty eteenpäin. Tuoliressu oli joutunut epätasapainoon, ja tullut kiikkeräksi. Onneksi tuolia "konservoinut" nikkarinero oli naulannut tukipalat sen verran huonosti, että tuolin jalkojen siirtäminen sentin taaksepäin onnistui helposti. Tämä vekkuli kotitarvekonservaattori oli myös "vahvistanut" rakenteita lyömällä sinne tänne yhteensä 32 järeää naulaa. Eli nyrkkisääntönä: älä lyö naulaa mihinkään, minkä puuseppä on valmistanut!

Ryhdyin mittaamaan, piirämään, sahaamaan ja äheltämään kokoon uusia takajalkoja. Tähän väliin osui lapsilla ainakin yksi vatsatauti ja kaksi flunssaa, mutta lopulta minulla oli kaksi palikkaa, joka siinä määrin muistuttivat nojatuolinjalkoja, että ne saattoi yrittää kiinnittää runkoon. Sitten piti "vain" saattaa runko siihen kuntoon, että siihen saattoi liimata jalat. Puuaines oli täynään naulanreikiä, sellaisia nauloja, jotka oli paras jättää paikoilleen, halkeamia, liimaklönttejä ja lohkeamia. Tunteja siinä vierähti nysvätessäni pieniä korjauspalikoita ja kiiloja. Nikkariverstaalla hääräävät sedät hymyilivät kohteliaasti ja ehdottivat avuksi mitä milloinkin, mm. Plastic Padding´iä. Välillä alkoi oma usko tuolin "ylösnousemukseen" olla kovilla, mutta periksi en enää kehdannut antaa. Lopulta  saatoin jättää liimalla lääkityn potilaan lukemattomien ruuvipuristimien hellään syleilyyn.

Kun vihdoin oli aika kiinnittää jalat tuoliin, Jaana, Nikkariverstaan ohjaaja, tiedusteli haluanko että jalat kapenevat alaspäin. Oli se oikeastaan suunnitelmissa, ellei se ole kovin vaikeaa, vastasin. Eihän toki, ensin vannesahan kautta nauhahiomakoneelle - ja olisi kyllä kiva jos niissä olis hieman pyöristystä... Vanha inhokkityökaluni, jyrsin, pelitti kuin ihmisen mieli ja yhtäkkiä minulla oli todella kauniit ja aidon näköiset 50-luvun nojatuolinjalat!

Vampyyrintappomeininki.

Kun takajalat olivat kunnolla kiinni, huomasin että etujalatkin olivat hieman löysät. Pakkohan ne oli irroittaa. Tapitettu tuolinjalka irtoaa helpoiten niin, että jalan eri puolille naputellaan puukiiloja, joita vuoron perään kilkutetaan syvemmälle. Tämä siksi että jalka irtoaisi suoraan, tappia katkomatta. Ei mikään ihme, että jalat olivat löysästi kiinni - tappia oli alle 2cm. Oli muutenkin hyvä että irroitin jalat, kovakiiltoisen vanhan selluloosalakan jyystäminen pois oli paljon helpompaa, kun saattoi kiinnitää kunkin kappaleen vuorollaan ruuvipenkkiin.

Toinen jalka on jo melkein puhdas. Kuvan yläkulmassa sikli.

 Jalkojen uudelleen kiinnittäminen ja tapin nysien vahvistaminen
oli tietysti uusi seikkailu,

jossa kerrankin sai käyttää kunnon poranterää...

Tapin lyhennys, tämä on japanilainen saha, oikein kätevä ja täsmällinen väline.

Hieman hiekkapaperointia ja tummaa petsiä pintaan, sellaisella innolla, että sormetkin tuli petsattua. Todella upeat tuolinjalat, niin etu- kuin takajalat, vaikka itse sanonkin. Takajalatkin olivat vain noin 8cm liian pitkät... No totta puhuakseni, se ei tullut yllätyksenä, vaan suunnitelma oli alunperinkin että ne tasataan vasta lopuksi. Mutta eikös tuolin jalkojen sahaaminen sopiviksi kuulu niihin töihin, joita perinteisesti teetetään Aku Ankalla? Homma päättyy siihen että tuolilla on erittäin lyhyet jalat, jos sitäkään. Ymmärrätte varmaan, että minua hieman hirvitti.

Tähän työhön on kuitenkin olemassa keino, joka auttaa poistamaan kustakin jalasta yhtä paljon. Otetaan levy jonka paksuus on vakio, esim 10mm vaneri. Sahataan siihen V-kirjaimen muotoinen aukko. Laitetaan levy tuolin alle niin, että lyhennettävä tuolin jalka seisoo kirjaimen kärjessä, siis pelkän lattian päällä. Otetaan saha ja sahataan levyn suuntaisesti, terä apulevyä vasten. Nyt otetaan pieni pala samaa apulevyä, ja laitetaan äsken lyhennetyn jalan alle. Toimitaan samoin seuraavien jalkojen kanssa, kunnes tuoli on sopivan korkuinen. Lopuksi varmistetaan että tuoli ei keiku. Jos keikkuu, otetaan japanilaissaha, ja sahataan ilman apulevyjä pitkin lattian pintaa, niin että jalasta lähtee alle milli kerrallaan.

 Satulavyötä.

Oli marraskuun loppu, kun kannoin tuolin verhoiluluokkaan. Käsinojat ovat vielä viimeisiä hiontoja, petsiä ja lakkaa vailla. Tuoli on saanut satulavyöt rautalankojen päälle, sekä osan jousista. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna. Lopun tätä vuotta keskityn rättikässyyn, olen hieman kyllästynyt ihon alle painuneisiin tikkuihin ja petsattuihin sormiin.

 

Kolme etummaista jousta puuttuu vielä.

Dear readers, I am so sorry I don´t have the vocabulary for carpenting and upholstery! I hope you can still enjoy the pictures. This was quite an adventure... I shall write more posts about this chair sometimes during spring.

Myyjäissesonki - The season of rummage sales

Hiukkasen taisi karata lapasesta tämä kukkarotehtailu, mutta toisaalta - saan kaikki pikkutilkut nurkista hyödynnettyä ja lastenkuoron Kreetan matkakassa karttuu. Tervetuloa myyjäisiin, ken Tapiolassa päin liikku!

I know, I might be overdoing this pursemaking a bit, but on the other hand -  I get rid of all those small pieces of fabric, and the childrens choir gets more money for their trip to Crete. Welcome to the rummage sale, if you are aruond!

Silmänruokaa - Eye candy

Enpä kerrokaan, mitä tästä tulee. Arvata saa. Ei liity jouluun.

 

I won´t tell what this will be. You can guess, if you like. 

It has nothing to do with Christmas.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/4254039/?claim=v7r322wx4w8">Follow my blog with Bloglovin</a>

K-tuoli - The light armchair

Kansatuoli, kevyt nojatuoli, Alfred Kanervan tuoli? Rakkaalla lapsella on monta nimeä, eikä kukaan taida tietää mikä niistä on alkuperäinen. Varmaa on ainakin että tämä tuolimalli kuului kansanhuoltoministeriön huonekalumalleihin. 1940-luvulla, kun kaikesta oli pulaa, huonekalutehtailla oli tarkat ohjeet, mitä ja millaista mööpeliä sai valmistaa. Tämä tuolityyppi oli yksi sallituista. Kun nettiä selaa hakusanalla k-tuoli, huomaa sen olleen todella suosittu, sillä niitä on yhä jäljellä paljon. Se on myös ilmeisen rakastettu tuoli, sillä pikaisella selauksella löysin 5-6 blogipostausta k-tuolin kunnostukseta.

Menin työväenopiston verhoilukurssille, jotta isoäidin äidin nojatuoli pääsisi taas entiseen loistoonsa. Se uskollisesti oli kulkenut kanssani muutosta muuttoon noin 20 vuoden ajan. Viimeiseen viiteen vuoteen siinä ei ole enää voinut istua, käsinojat ovat pysyneet paikallaan vain pikahihnoilla ja sen päälle on kasattu lajiteltavaa pyykkiä. Siinä se on nököttänyt makuuhuoneen nurkassa, alati vaihtuvan vaatekasan alla ja odottanut aikaansa.

Tuolin takaselän nupeja purkaessani mietin, mitä tuleville polville jää 2010-luvun kalusteista? Ikeat sun muut suomisoffat, haluavatko meidän lapsenlapset enää korjata niitä? Säästäisikö kukaan Maskun vuodesohvadivaania 20 vuotta kunnostakseen sen? Osaavatko minun jälkeeni tulevat enää nauttia hamstraamisesta?

 

 

Tuosta se lähtee! Here it begins, the return of the chair!

Kangas oli ollut paljon tummempaa. - The fabric had been much darker. 

Ei meriheinää, vaan sanomalehisuikaletta. Not straw, but sliced newspaper.

 

Kun olin purkanut tuolista kaiken, paitsi pohjalla olleen rautalankaristikon, alkoi jälleenrakennus. Sen ensimmäinen vaihe oli tikutus. Suuriin naulanreikiin työnnettiin liimaa ja kebabtikkuja, pienempiin hammastikkuja. Tikut kaitkasitiin sivuleikkurilla. Pohjan rautalankojen päälle niitattiin tiheä pellavakangas. Siihen sijoitettiin 9 jousta - 6 korkeampaa eteen ja 3 matalampaa istuimen takaosaan. Kukin jousi ommeltiin kiinni kankaaseen alimman renkaan etureunasta, takareunasta ja sivuilta.

Uudet jouset - New springs.

Kerrankin saa lyödä naulat vinoon!

For once all the nails should be askew

Tuolin reunoihin eli sarjoihin lyötiin rivi isohkoja nauloja asentolankoja varten. Asentolangat kulkevat reunasta reunaan ja kiinnittävät jouset toisiinsa oikeaan asentoon. Tällä muotoillaan istuin, niin että se on korkein keskeltä ja kartuu kauniisti eteen ja sivuille. Lankojen solmiminen oli rankkaa työtä, jonka jälkeen oli sormetpäät hellänä. Jousien päälle tuli uusi pellavakangas, johon ommeltiin ainelangat.

Ainelangat ommellaan löysälle jotta niiden alle saa tungetuksi paljon meriheinää. Meriheinä, itse asiassa palmukuitu, on tuolin varsinaista täytettä. Sitä sullotaan ainelankalenkkeihin valtavia määriä, pöyhitään välillä ja sullotaan lisää. Käsittelyn aikana meriheinä ikäänkuin huopuu kasaan ja saa jämäkämmän muodon. Meriheinän päälle kiinnitettiin toinen, harvempi säkkikangas, joka ommeltiin kiinni hirmusella kaksikärkisellä neulalla, läpi koko tuolin. Kaiken tämän kerkesin tehdä kahden työpäivän päivän aikana! Palaan k-tuoliin uudella postauksella heti kun työ on edennyt.

Merihenä kiinnitetään läpiveto-ompeleella. Fixing the straw.

 Selkään tuli kaksi satulavyötä, joita ei ollut alkuperäisessä virityksessä.

Folk chair, light armchair, The Alfred Kanerva -chair. This type of chair has many names in finnish. No-one knows what the k stands for. This model has been very popular 1920-50. In the 1940s many goods were strictly rationed and there was a shortage of for example metal and textiles. The furniture factories were not allowed to produce too luxurious products. This was one of the models aproved by the wellfare ministery. After 1944 a lot of new furniture was needed, when the evacuees from the lost Carelia were relocated in Finland. This might be some of the reasons of it´s popularity. The light armchairs are still popular, a quick search gave 5-6 blogposts about their restoration.

I am taking a eveningclass in upholstery, so I can restore my great grandmothers chair to it´s former glory... It has moved with me for the last 20 some years. For the last 7 years it has been in such a bad condition it was impossible to sit in it. The arms were held together with a belt. It was standing in a corner, patiently biding it´s time.

While I was pulling out the tacks from the back of the chair I touhgt about the furniture of the 2010´s. The stuff from ikea and other such places, will my grandchildren ever want to repair them? Will anyone save a sofa-bed from 2012 for 20 years in order to fix it? Will those who come after me be able to enjoy vintage? I will post more about my armchair as the work makes porgress.

Virvon varvon - Celebrating Palm Sunday

Herra hevolla ajeli
Vapahtaja varsallansa
Jersalemin linnan viertä
läpi suuren Lammasportin
ukset kuldaset kumarsi
kansa kaikki karkeloitsi
pajattivat pienet lapset
kukat varvat kannetihin.
Virvon varvon vitsasella
tällä pajulla pajatan.
Emmä sulta palkkaa vaadi,
enkä viikoksi velkua,
hospoti blahoslovikkua!

Tässä virpolorua kaikille, saa ottaa käyttöön ja levittää eteenpäin. Lorua on koostettu perheesämme ainakin kolmen palmusunnuntain ajan. Olemme pyrkineet tuottamaan folkloristisesti ja teologisesti täyttä tavaraa. Runomitta on oikein ja säkeitä on parhaaseen kansanrunotyyliin (intertekstuaalisesti) kierrätetty vanhoista runoista. Pieni hätä tuli käteen kun selvisi, että Jeesus ratsasti kenties Kultaisesta portista, eikä ainakaan Lammasportista. Säe "läpi suuren Lammasportin" oli niin nappiinsa, ettei siitä oikein voinut luopuakaan. Päätin, että espoolaisen tradition mukaan käytettiin Lammasporttia. Se on perusteltua, koska jos joku ortodoksinen, lukutaidoton kansanrunoilija tunsi jonkun Jerusalemin porteista nimeltä, se oli Lammasportti. "Ukset kuldaset kumarsi" on sitten myönnytys tuoreelle tiedolle. Jersalem ei sitten ole kirjotusvirhe vaan kansanomaistus, joka saa mitan svengaamaan oikein. Puhutaanhan kansanrunoissa myös Jortanasta, eli siis Jordanista.

----

On Palm Sunday finnish orthodox children give willow branches decorated with paper flowers or feathers to friends and neighbours, and say a little poem to wish them blessing and good fortune for the future. Sometimes they are given sweets - but it is not a "trick or treat" -kind of thing. In the picture fathers Petri and Miska are blessing the willows.

Eläviä kuvia - Living pictures

Suuri paasto on jo hyvällä alulla. Paastovireeseen sopii mainiosti kaikkien pikku ikonimaalareiden suuri opetuselokuva, Tarkovskin Andrei Rublev. Vanha kunnon Mosfilm tarjoaa sen nähtäville netissä, yhdessä lukemattomien muiden, vähemmän kuuluisien neuvostoelokuvien kanssa. (Sivuston kuvaruudun alla on painike, josta voi valita englanninkielisen tekstityksen.) Tässä postauksessa paljastuu joitakin elokuvan juonenkäänteitä, joten jos et halua tietää mitään etukäteen, katso elokuva ensin! Toisaalta elokuva on niin monikerroksinen, että suosittelen Wikipedian artikkelin lukemista ennen elokuvaa.

On merkillistä, kuinka elokuvat muuttuvat ja elävät katselukerrasta toiseen. Kun ensimmäisen kerran näin Andrei Rublevin, minuun vaikutti eniten loppupuolen kohtaus, jossa nuori Boriska on saanut suuren kellon valettua. Tällä katselukerralla hätkähdin ihan fyysysestikin kohtausta, jossa ikonostaasi paloi mongolien hyökkäyksen jäljiltä. Silmä tunnisti Johannes Edelläkävijän nyt niin tutun hahmon ikonien joukosta ja minua puistatti. Ikonimaalausta opetellessani minulle on tullut yhä selvemmäksi, että ihminen ikonissa on elävä ihminen. Ei ehkä länsimaisen lääketieteen määritelmien mukaisesti elävä, mutta kuitenkin sillä tavalla olemaassa oleva, että häneen voidaan kohdistaa ajatuksia, puhetta, rukouksia. Ikonin ihminen on Elävien maassa, ja hän voi monin tavoin myös tavoittaa meidät.

Itse asiassa elokuvassa ei juurikaan maalata ikoneja tai freskoja, korkeintaan pestään hieman siveltimiä. Tarinan ytimenä on luova ihminen, ne eri tavat joilla luovuus meistä virtaa. Nämä erilaiset luovuuden mallit tuntuvat minusta tutuilta, toisin sanoen olen edes joskus kokeillut kaikkia näitä lähestymistapoja.

Elokuvan alussa utelias keksijä yrittää lentää kuumailmapallolla, tavoitella taivasta. Voidakseen luoda, ihmisen on pyrittävä mahdottomaan, ja tiedettävä että pahin voi tapahtua. Taiteilijan työ on kävellä tyhjyyden yli. Andrei on maalaamassa Viimeistä tuomiota, mutta epäröi aihetta, sillä ei halua ihmisten uskovan jumalaan silkasta pelosta. Andrein oppipoika Foma (Tuomas),  turhautuu tämän epäröintiin ja lähtee muualle töihin. Fomalle luovuus on nimenomaan tekemistä, toimintaa, liikettä.

 

Durotshkalle, pyhälle houkalle, kauneus on järjestystä - seinä johon on roiskahtanut maalia saa hänet tolaltaan ja mongolien hyökkäyksessä kuolleen naisen tukka on letitettävä tarkoin, jotta asiat olisivat edes hieman paremmin. Mekaaninen käsillä tekeminen rauhottaa ahdistunutta mieltä. Andrei, joka on puolustaessaan Durotshkaa tappanut miehen, vetäytyy puhumattomaksi, maalaamattomaksi. Paha ihmisen sisällä tukkii luovuuden. Tai tarkemmin sanottuna, kun käsitämme oman syntisyytemme, luovuus saattaa käydä mahdottomaksi.

Kellonvalaja-Boris lähtee tekemään ruhtinaalle suurta kelloa, vaikka ei ole varma tietääkö kaiken tarvittavan - hän panee kaiken peliin ja onnistuu. Boriksen rohkeus päästää jotakin liikkeelle myös Andreissa. Hän haluaa taas maalata, luopuu hiljaisuuslupauksestaan ja lausuu yhden elokuvahistorian kauneimmista repliikeistä. "Mennään Troitsaan, sinä valat kelloja ja minä maalaan ikoneja."

Noissa sanoissa piilee kumma lohtu, ne tekevät minut onnelliseksi.

Great Lent started a few weeks ago. Andrei Tarkovskys film "Andrei Rublev" goes well with the mood of the lent. Good old Mosfilm has made it available online, together with many other less famous soviet films. On the site, you will find a tab for english subtitles under the screen, to the right. In this post, I write about the film, so if you want to see it without knowing the plot, watch it first! On the other hand, this film is so full of symbols and layers of meaning - I recommend you read the Wikipedia article before watching.

Is it not strange how films seem to have a life of their own, every time you watch them they have changed? You understand new things, see things you have not seen before. When I first saw this film, the scene in the end, when young Boriska has managed to cast the great bell, felt so important. This time I was very shocked by the scene where the Mongols had raided the town of Vladimir and the iconostasis was burning. My eye picked out the now so familiar figure of St. John the Forerunner among the icons, and I shuddered. During my studies of iconography, it has become clear to me that a human being in a icon is a living person. Maybe not alive according to the criteria of western medicine, but existing in that sense that you can adress him with thoughts, speech, prayers. The person in a icon is in the Land of the Living, and he can in many ways reach out to us too.

As a matter of fact, not much painting gets done in the film, at most, they wash their brushes a little. The focus of the film is creativity, the different ways a creativity flows from us. All of these models of creativity seem very falmiliar to me. In other words, I have applied them in my life and work.

In the very beginning of the film, an inventor is experimenting - unsuccesfully - with a hot-air balloon, as he tries to reach the sky. We do have to aim high and know the worst can happen. An artist is the one who must walk over the void. Later in the film Andrei is preparing to paint the Last Judgement, but hesitates because he does not want people to belive in God out of fear. Foma, (Thomas) his apprentice is frustrated and leaves to work elsewhere. For him, creativity is doing, action, movement.

For Durotshka, the holy fool, the order of things equals beauty - a wall splattered with paint makes her very upset, and she feels that the hair of a woman killed in the Mongolian raid has to be braided, to put things right again. Andrei, who has killed a man to defend Durotshka, takes a wow of silence and stops painting. The evil inside us stems our creativity. Or, to be more accurate, when we realize our own sinfullness, creativity might become impossible for some time.

Bellfounder-Boris commences the casting of the bell comissioned by the prince, although he is uncertain wether he knows everything he needs. He puts everyhting at stake - and succeeds. Andrei is moved by Boriskas courage, it makes him want to paint angain. He breakes his silence and utters one of my favorite lines in film history: "Let´s go to Troitsa, you cast bells and I paint icons".

There is a strange consolation in those words, they make me happy, somehow.

Double mitten

The size is about the size of a adult woman. I made these mittens around 2007 and gave them away as a present. Somehow I never took a picture of them when they where ready, nor measured the gauge. So, this is definetly a try-as-you-go -pattern. Good luck! Please contact me on Raverly when you are ready! :)

(Ohje suomeksi tässä.)

Materials:

- yarn, sock or sport weight (in the pictures Linie 157 Tessa)

- 5 DPNs to mach yarn, I used 3mm

- 4 big safetypins and a darnig needle

ABBREVIATIONS:

CO - cast on

st./sts. - stitch/stitches

K - knit

M1 - lift bar between sts. and knit it through the back loop

K2TOG - knit 2 stitches together

SSK - Slip first and second stitches separately as if to knit. Slip back onto left needle, knit together.

YO – yarn over

* - repeat 

BO – bind off

Left hand mitten

Make sure you bind off the yarn ends as you advance, it will be more difficult towards the end. Last chance to do it is before you start the outer thumb.

The inner mitten

Cast on 12 stiches and divide them on two needels so that every second st goes to needle 2. Knit 1 round – the first round might be very tight. If you like you can try "Judys magic cast on" - it´s a great way to start all toe-up or tip-up -projects.

Round 2: *K1, M1, K4, M1, K1*,

Round 3: K

* Keep on making more stiches:

On 1. needle K1, M1, K

On 2. needle K, M1, K1

On 3. needle K1, M1, K

On 4. needle K, M1, K1

K 1 round.*

Repeat *-* untill you have 48 stihches. Divide the st. on 4 needles when it is convenient.

Knit 36 rows. You have now reached the thumb. Knit 1 st from 1. needle and slip 7 st. on a safetyneedle. Turn the mitten and purl back to the safetyneedle. Turn again and knit to the safetyneedle. Make 10 st. (you should now have 51 st.) and knit int he round for 36 more rows. You have now reached the cuff.

Make one row of eyelets: * K2TOG, YO * - or - purl one row. Knit one row.

Outer mitten

Make 2 st, for example one on each side of the wrist. This will make the outer mitten just a little bigger then the inner one.

Knit untill you have 36 rows. You have now reached the thumb.

Knit 1 st. from the first needle, slip 12 st. to the safetyneedle for the outer thumb. Turn the mitten and purl back to the safetyneedle. Turn again and knit to the safetyneedle. Make 8 new st. (You should now have 51 st.) And knit in the round for 36 rounds. You have now reached the final decreases of the mitten. Here it is still easy to weave in yarn ends on the backside of the knit.

Decrease pattern:

*

On 1. needle K1,SSK, K...

On 2. needle K until 3 st left, K2TOG, K1

On 3. needle K1,SSK, K...

On 4. needle K until 3 st left, K2TOG, K1

K 1 round.*

Keep on decresing untill you have 12 st. Divide the sts. On to two needles, the palm side of the mitten on one, the rest on the other. * Knit the first sts. from each needle together. Do the same to the second sts. BO by sliping the frist knitted st. over the second. * Pull the yarn throug the last st. and BO by weaving in the yarn end as invisibly as possible.

Inner thumb

Pick up 20 sts. aruond the thumb (including those 7 st. on the safetyneedle ) and divide them on three needles. Knit 19 rounds. Decrease from each neele untill there is 6 sts. left. BO by pulling the yarn throug all the sts. twice.

Outer thumb

This is the last chance to weave in the yarn ends on the inside of the mitten. After this you can´t reach them. Turn the inner mitten inside the outer mitten. The length of the outer thumbs depends on the yarn, the needles and your style. So, this is the try-as you-go -part of the pattern.

Pick up 23 sts. aruond the thumb (including those 12 st. on the safetyneedle ) and divide them on 4 needles. Knit about 20-22 rounds. Try the mitten on. Decrease from each neele untill there is 6 sts. left. BO by pulling the yarn throug all the sts. Twice and weaving in the yarn end as invisibly as possible.

If it feels necessary you can fasten the inner and outer mittens to each other with a few invisible stiches. On the other hand – if its not needed you can use them as they are, and if they get wet pull them apart for quicker drynig!

The right hand mitten is knit mirroring the pattern. The sts. for the thumbs are picked up from the end of the 2nd needle, so that one last sts is left on the needle.

If you want the mittens to be more water- and dirt-repellent, you can treat them with lanolin. You find it in shops selling cloth nappies/diapers and wool soakers.

Variations: You can knit the inner mitten with a softer yarn, merino wool, alpaca or wool-silk for example. Try to find yarns of the same weight.

Smaller mitten with ribbed cuff and different thumb.
Inner yarn merino (blue), outer sock yarn (orange).

You can make the cuff longer and more snuggly fitting by making a K2 P2 ribbing for 36 rows, starting at the wrist some 20 rows after the inner thumb. (Try-as you-go!) After ribbing knit 6 rows before the row of eyelets. Knit 6 rows and continue the ribbing for 36 rows. Knit some 20 rows and do the outer thumb.

Tuplatumppu -ohje

Tumppujen koko on noin aikuisen naisen käteen. Olen neulonut ne jo 2007 ja antanut lahjaksi. Kuinka ollakkaan, kuva valmiista tumpusta jäi ottamatta ja silmukkatiheys laskematta. Ohje on kahden kokeneen neuloja testaama. Suurkiitokset Ukkolakanoiden Leena ja Liisalle Ihanasta virityksestä! Jos tästä huolimnatta ohjeen kanssa on hämminkiä ottakaa yhteyttä Ravelryn kautta, käyttäjänimeni on KataKos. Solmublogiin saa kernaasti kommentoida linkkejä omiin versioihinne!

Link to english version here.

Tarvikkeet:

- lankaa (kuvan kintaissa Linie 157 Tessa)
- sukkapuikot käsialan mukaan, minulla 3
- 4 hakaneulaa, parsinneula tai ryijyneula päättelyyn

Vasemman käden tumppu

Huomio! Päättele langanpäitä tumpun sisältä sitä mukaa kun työ etenee. Viimeinen tilaisuus tähän on ennen ulomman peukalon aloittamista.

Sisätumppu

Luo 12 silmukkaa ja jaa ne kahdelle puikolle niin, että silmukat menevät vuorotellen eri puikoille. Neulo 1 kerros, se voi olla melko tiukkaa, älä hermostu. Jos on todella vaikeaa, vaihda hetkeksi ohuemmat puikot. Jos haluat, voit opetella 8-luontia eli "Judys magic cast on". Videolla näytetään luonti, selostus on englanniksi.

Lisää seuraavalla kierroksella näin: Ensimmäinen puikko: Neulo 1, lisää 1, neulo 4, lisää 1, neulo 1. Tee sama toisellle puikolle. Periaate on sama kuin tavallisen kintaan kärjessä, paitsi että kaventamisen sijaan lisätään. Neulo 1 krs lisäämättä.

 

Jatka lisäämistä aina 1. puikon 1. silmukan jälkeen, 2. puikolla ennen viimeistä silmukkaa, 3. puikolla 1. silmukan jälkeen sekä 4. puikolla ennen viimeistä silmukkaa ja neulo kerros jokaisen lisäyskerroksen väliin, kunnes sinulla on 48 silmukkaa. Jossakin vaiheessa lisäämistä on hyvä jakaa silmukat neljälle puikolle. Neulo eteenpäin sileää neuletta 36 krs. Olet tullut peukalonhankaan.

Neulo 1. puikolta 1 silmukka, nosta 7 silmukkaa hakaneulalle peukaloa varten. Käännä työ ja neulo ”takaisinpäin” nurjaa kunnes tulet hakaneulan luo, käännä työ uudestaan ja neulo oikeaa hakaneulaan saakka. Luo 10 uutta silmukkaa peukalon alapuolelle (neuleessa on nyt 51 silmukkaa) ja neulo eteenpäin suljettua neuletta 36 krs, olet tullut sisätumpun alalaitaan.

Tee reikärivi. * kaksi yhteen, langankierto, kaksi yhteen, langankierto *. (Vaihtoehto reikäriville: Neulo 1 krs nurjaa.) Neulo kerros sileää.

Ulompi tumppu

Tee 2 lisäystä, esim. molemmin puolin rannetta (neuleessa on nyt 53 silmukkaa). Tämä tekee ulomman tumpun juuri sen verran isommaksi että se ei kiristä. Neulo eteenpäin sileää neuletta 36 krs. Neulo 1. puikolta 1 silmukka, nosta hakaneulalle 12 silmukkaa ulompaa peukaloa varten. Käännä työ ja neulo ”takaisinpäin” nurjaa kunnes tulet hakaneulan luo, käännä työ uudestaan ja neulo oikeaa hakaneulaan saakka. Luo 8 uutta silmukkaa (neuleessa on nyt 49 silmukkaa) ja neulo eteenpäin suljettua neuletta 36 krs. Neulo viimeisen kerroksen loppuun 2 silmukkaa yhteen juuri ennen viimeistä silmukkaa, jotta sinulla on joka puikolla yhtä monta silmukkaa. Olet tullut ulkotumpun kavennusten alkuun. (Tässä kohtaa on vielä helppoa päätellä enimmät langanpäät tumpun nurjalta, tee se nyt.)

Kavenna 1. puikon 1. silmukan jälkeen ylivetokavennuksina, 2. puikolla ennen viimeistä silmukkaa neulomalla 2 silmukkaa yhteen, 3. puikolla 1. silmukan jälkeen ylivetokavennuksina sekä 4. puikolla ennen viimeistä silmukkaa neulomalla 2 silmukkaa yhteen ja neulo kerros sileää väliin, kunnes sinulla on jäljellä 12 silmukkaa.

Siirrä silmukat kahdelle puikolle (kämmenpuolen silmukat yhdelle ja kämmenselän silmukat toiselle puikolle). Neulo kultakin puikolta 2 ensimmäistä silmukkaa yhteen, neulo myös 2. silmukat yhteen ja tee näille juuri neulotuille ylivetokavennus. Neulo taas puikoilta yhteen ja tee uusi kavennus. Jatka loppuun ja vedä lanka viimeisen silmukan läpi. Päättele lanka piiloon tumpun sisään.

Sisäpeukalo  

Poimi peukalon ympäriltä 20 silmukkaa (mukaanlukien ne hakaneulalla olevat 7s) ja jaa silmukat kolmelle puikolle. Neulo sileää neuletta 19 krs. Kavenna sen jälkeen joka puikolta kunnes jäljellä on 6 s. Päättele vetämällä lanka kahteen kertaan kaikkien silmukoiden läpi ja kiinnitä.

Ulkopeukalo

Huomio! Nyt on viimeinen mahdollisuus päätellä kaikki langanpäät tumpun nurjalla, muuten et pääse niihin käsiksi.

Käännä ensin sisäkinnas peukaloineen paikoilleen ulkokintaan sisään. Ulkopeukalon pituus riippuu langasta ja käsialastasi. Se on helpointa neuloa sisäpeukalon päälle välillä sovittaen. Poimi peukaloa varten 23 s. (mukaanlukien hakaneulan silmukat). Ulkopeukalossa on siis 3 s enemmän kuin sisäpeukalossa. Jaa tällä kertaa silmukat 4 puikolle, se on helpompaa kun sisäpeukalo on koko virityksen sisällä.

Neulo sileää neuletta 20-22 krs. Sovita välillä. Kavenna joka puikolta kunnes jäljellä on 6 s. Päättele vetämällä lanka kahteen kertaan kaikkien silmukoiden jälkeen ja piiloita lanka neulekerrosten väliin. Jos tuntuu tarpeelliselta voit kiinnittää sisä- ja ulkotumput kärjestään parilla pistolla, mutta jos tumput pysyvät kauniisti sisäkkäin se ei ole tarpeen. Jos sisä- ja ulkotumppuja ei kiinnitä, ne saa vedettyä ulos toisistaaan nopeampaa kuivattamista varten.

Oikean käden tumppu tehdään peilikuvana, niin että peukaloiden silmukat nostetaan 2. puikon loppupäästä, niin että puikon viimeistä silmukkaa ei oteta hakaneulalle. Höyrytä valmiit tumput. Jos haluat tumppujen hylkivän likaa ja kosteutta voit käsitellä ne lanoliinilla. Lanoliini on luonnollista villarasvaa, jota myydään kaupoissa jotka myyvät kestovaippoja ja villavaippahousuja.

Variaatioita: Voit käyttää sisälapaseen pehmeämpää lankaa, esimerkiksi merinoa, alpakkaa tai villasilkkiä. Yritä löytää samanpaksuisia lankoja.

Lapasiin voi tehdä pidemmän ja napakammin istuvan resorin. Aloita resori sisälapasen ranteesta, noin 20 krs peukaloreiän alapuolelta. (Sovita ja kokeile!) Neulo 2 oikein 2 nurin neulosta 36 krs. Neulo sen jälkeen 6 kerrosta sileää neulosta, tee reikärivi, 6 krs sileää ja taas 36 krs 2 oikein 2 nurin neulosta. Neulo noin 20 krs ja tee ulomman peukalon reikä.