Olin
hieman hämmästynyt, kun esikoiseni noin kandeksan-vuotiaana löysi BBC:n
minisarjan Pride and prejudice. Se nyt vain oli niin ihana, ja sitä katsottin usein ja hartaasti. Neiti pystyi juuri ja juuri lukemaan tekstityksen itse. Pakkohan
minun oli ommella hänelle oma Jane. Myönnän ottaneeni inspiraatiota
Tilda-nukeista, mutta halusin tähän nukkeen aidosti vanhahtavaa tuntua, joten piirsin omat kaavani, ja kirjailin kasvot mouliinilangalla.
Nyt
dear Jane on monessa leikissä kaltattu ja nukkunut usein yönsä pikkuneidin vieressä. Flanellihipiä on nyppyyntynyt ja nutturakin kertaalleen entisöity.
Tytär on mielestään jo niin-niin iso neiti, että halusi luopua Janesta. Japanilainen kulttuuri ja etenkin manga on nyt tärkeämpää. Ajatus, että Jane olisi annettu naapuriin tai muuttanut kierrätyskeskukseen tai kirpputorille ei tullut mieleenkään. Janelle löytyi arvoisensa koti suomentajansa Kerstin luota. Me kotiväki jäämme nauttimaan Ylpeyden ja ennekkoluulon uunituoreesta käännöksestä.
Nutturan sisällä on kerä villalankaa, joka on päällystetty ketjupistoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti